SHG - Luukki

Kävimme eilen testaamassa SHG:n toisen kentän, Luukin. Muutaman kerran golfurani aikani olen tuolla muistaakseni kyntänyt, mutta kenttä tuntui enemmän uudelta tuttavuudelta kuin vanhalta arkkiviholliselta. Opiskelija GF-hintoja väijyneenä tiiaus oli jo 14:50, joka pakotti jättämään rangen ja chippailut omaan arvoonsa, onneksi näin sillä Lakiston nurmirangesta intoutuneena Luukissa odotti aina yhtä nihkeät muovimatot.

Kentän haastavin Par-3 väylä nro 11

Itse kenttänä Luukki muistuttaa huomattavan paljon Lakistoa. Korkeuserot eivät ole pelissä kovin suuressa arvossa, mutta samoja elementtejä on silti huomattavissa. Leveät väylät ja lukuisat kaksitasogriinit tekivät tästäkin kentästä todella nautinnollisen, mutta haastavan. Useaan otteeseen tuli lähestyminen pudotettua väärälle puolelle griiniä ja kaksi puttia oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Jos pitäisi hatusta nostaa parempi kenttä niin päätös taipuisi hieman Lakiston puolelle.

Luukin miinukset ja plussat:

- Klubimiljöössä parantamisen varaa
- Ei Premium kärryjä
- Pro Shopin valikoima suppea
- Vähän turhan hiekkaiset tiiboksit

+ Jopa virheellisen halpa 15€ GF?! (Hinnaston mukaan menin 17-vuotiaasta, kiitos!)
+ Kentän kunto
+ 3,5€ Taukohiivat
+ Espoon kesäsää
+ Maanantaisin mahdollisuus pelata ilman Greencardia. Maanantaisin kentällä tosin saattaa olla aikamoinen sirkus, mutta tälläinen käytäntö on varmasti mainio väylä päästä sisään lajiin hajottavaan meininkiin

3 kovaa:

Keeganin Tied Over-All Best, voitettujen taukobissejen määrä kaksinumeroisiin lukemiin jo kesäkuussa ja caddiemaster tytön jäätyminen Majorkomitean poikien maksaessa kierrosta

Kalaja löysi pari ankkaa

Nyt allekirjoittaneen mailat menevät jäähtymään pariksi viikoksi, kun lähden etsimään peliin uusia tuulia purjehdusreissulta Turun saaristoon.

-Watson

SHG - Lakisto

Tällä viikolla vuorossa on Suur-Helsingin Golfin molempien kenttien pienehkö speksaus. Eilen vierailin ensimmäistä kertaa Lakistossa, joka odotti ylitykset. Vihdintien varrella sijaitseva kohtalaisen pienelle huomiolle Majorkomitean poikien peleissä jäänyt kenttä sijaitsee yllättävän hyvien liikenneyhteyksien äärellä Pohjois-Espoon sutijoille. Kenttä toi myös hyvää vaihtelua ainaiseen Länsiväylän kenttätarjontaan.


Pähkinän kuoressa Lakisto omaa suuret korkeuserot sekä todella mintissä kunnossa olevat väylät ja griinit. En ennen remonttia käynyt kentällä, mutta uskaltaisin sanoa remontin onnistuneen erittäin hyvin. Saavuimme Keeganin ja Iso Watsonin kanssa pelipaikoille hyvissä ajoin ja hymyn suupieliin nosti Iso Nurmikko Range, jota valitettavan harva kenttä tarjoaa.

Lakiston miinukset ja plussat:

- Hiekkaparkkipaikka
- Liian vähän Par-5 väyliä
- Opiskelijahinta vain ennen klo 15
- Kentälle eksyneet paikallisväestön edustajat

+ Premium kärryt
+ Huikea kunto niin griineillä kuin väylillä
+ Korkeusvaihtelut
+ Klubitalo
+ Range ja lähipelialue

Hieno par-3 väylä nro 10

0.25l bisse, joka sekin oli premium. Nämä voisivat yleistyä klubiravintoloiden tarjonnassa.

Ajoittain kenttä oli myös _tasainen_

Premium tason kärryt

Kenttä tarjosi muutaman haastavan avauksen

Kauden so far suurin kirjolohi. Ranteen kipeyden perusteella arvioiden painoa kertyi noin 3kg ja mittaa 40cm.

Kolme kovaa:

Keeganin pörö, Watsonin jo perinteeksi muodostuva sulaminen takaysin puolessa välissä ja 2 voitettua olutta.

Palataan loppuviikosta asiaan kun keskiviikkoinen Luukin kierros ollaan saatu kunnialla pakettiin.

-Watson

Heinola Open Kisaraportti

Hyvää alkanutta viikkoa Veljet ja Siskot,

Heinola Open (#HOpen) on jälleen kerran pelattu ja voittaja palkittu juhlavin menoin. Ennen kuin syödään mansikat ja kermat kakun päältä, käydään läpi mitä koko kevään fiilistelty ja hehkutettu kisaviikonloppu toi tullessaan.

Kaksi laivueellista mailansa kiillottaneita pelaajia lähti sutimaan aina yhtä ruuhkaiselle Lahden moottoritielle klo 16.00 Hesan aikaa. Ruuhka, kaatosade, huutelu ja kolottava kaljahammas koittivat toinen peräjälkeensä murtaa pelaajien sipuleita jo lähtöviivalla. Todella monta tuntia myöhemmin Heinolaan saapuessamme emme poikkeuksellisesti suunnitelleet paikallisen Yökerhon Jyrän valloittamista vaan mielessä pyörivät marinoitu liha, lepo sekä miehet pallon perässä. Liekö syynä kiinteistön vallannut Isklemä-baari, veljien kasvanut krapulaherkkyys vai Tinderin muuttama deittailukenttä, oli klo 00.30 Veljet saunotettu ja Rookie peitelty.

Huomasimme 7:30 lähdön olevan liian aikainen muille sutijoille, joten päädyimme Selfieen

Puoli vuotta Ruotsissa muotia opiskelleena Sergio lanseerasi kesän 2014 pukeutumistyylejä

 Itse asiaan. Perinteinen lauantain kierros Vierumäen Classicilla lähti käyntiin aikatauluongelmien vuoksi jo 07:30. Vähän värikynää käyttäen jokainen pelaaja osui heti latuun ja sota julistettiin alkaneeksi. Sääolosuhteet tuloksenteolle olivat haastavat tuulen ja eilisen päivän kaatosateiden ottaessa roolia muutaman kilon lohien muodossa. Joissain lähdöissä lisähaasteen tekivät imitaatiot turkulaisista kuninkaista.

Allekirjoittaneen kärkilähdössä rautaa olivat taivuttamassa Sergio ”Ilmatilan sulkija” Gardio ja Kisaisäntä Lex ”Pieni Roottori tilattu” Cabrera. Ensimmäinen kierros sujui lähdöltämme mallikkaasti muutamaa mustaa hetkeä lukuun ottamatta. Mieleen jää varmasti 4 pöröä, joiden seurauksena Jaloneste virtasi vuolaasti pitkin kuivia kurkkujamme pitkin. Kaikkien lähtöjen osalta pelit olivatkin harvinaisen tasaisia, kärkipaikkaa lukuun ottamatta, sijat 2-6 olivat karkeasti viiden lyönnin sisällä. Longest Drive-palkinnon koppasi  tänä kesänä toisen kerran bägistä puumailman kaivanut Sergio ja lähimmäksi lippua Provikan nakutti Lex Cabrera
Onnittelut voittajille!

Huomasimme toisena päivänä todellisuuden. Muut pelaajat välttelevät Majorkomitean jäseniä kuin Keegan Kalaja UV-säteilyä

Turnausperinteeseen kuuluen sunnuntain lopputaisto A.K.A. Battle Of The Cooke käytiin Vierumäen Cooke-kentällä, joka tarjosi elämyksiä koko perheelle. Sieltä löytyi vettä vesilajien ystäville, hiekkaa hiekkalaatikon väelle, autoteitä moottoriurheilun ystäville sekä tietenkin pitkää heinää siellä kirmaamisesta pitäville. Sunnuntaina nähtiin muutama hatunnoston arvoinen nousu tuloslistalla ja maukkaita hetkellisiä suorituksia, jotka eivät valitettavasti riittäneet tavoittamaan ensimmäisenä päivänä liian suuren kaulan kerännyttä Sergiota.

Majorkomitean koko porukka onnittelee voittajaa häikäisemättömästä suorituksesta! 

Lopputulokset:

1. S. Gardio

2. T. Kukkonen

3. L. Cabrera

4. K. Choi

5. J. Armour

6. J. Watson

7. K. Kalaja

8. A. Oksanen

9. R. McIlroy

Viisi kovaa:

Sergion All-Time-Best Round, Keegan lähestulkoon pois Blackflightista, Choibaccan Jurri launtaina, Rikun mustelmat ilman baarireissua ja Kukkosen Almost Eagle.

Palataan Major-raporttien osalta asiaan noin 1,5kk kuluttua, kun Meripäivien aikaan Kymen Golfissa pelattu Southern Masters saadaan harjattua läpi ja Kultaiselle Takille on löydetty uusi omistaja.

-Watson

Sotahuuto

On taas se aika vuodesta, kun odotus on käynnyt täysin sietämättömäksi... Hetkinen, otetaanpas hieman takaisin. Aikaisempina vuosina juuri nämä päivät ovat kuluneet käsittämättömän hitaasti, kuin joulua odottaisi. Nyt kuitenkin vuoden ensimmäinen Major tulee todella yllättäen. En ole valmis vai olenko sittenkin?

Pieni golfhulluus minussakin asuu, mutta nyt se on "kadonnut". On melkein juhannus ja olen pelannut kokonaiset NELJÄ kierrosta. Se on todella vähän omalla kohdallani. Tässä vaiheessa kolokuumeen pitäisi olla kuumimmillaan ja into päästä kentälle todella kova, mutta kun ei niin ei! Eilenkin oli pitkästä aikaa mahdollisuus päästä rangelle hakemaan niitä silkkikäsiä. Olin jo menossa, en mennyt. Tekosyitä pelaamattomuuteen on monia: a) pääsiäisenä sattunut yläraajavamma b) muuttokiireet c) työt d) kouluhommat e) ei ole autoa. Selitellä voisi loputtomiin. En kuitenkaan jaksa, ei ole mun juttu.

Haha, ehkä tilanne ei kuitenkaan ole niin masentava kuin teksti antaa ymmärtää. Kaikilla noilla NELJÄLLÄ kierroksella olo on ollut kuin pikkupojalla. Onhan se nyt kivaa! Ja tavallaan olen vain tuudittautunut tilanteeseen, että kyllähän mä sen nyt uudestaan voitan ja onhan nuo pelikierrokset menneet ihan hyvinkin. Tämähän on kaikista pahin aseltelma, tiedättehän? Assumption is the mother off all fuck ups. Sitäpaitsi tässä porukassa ei varmoja voittajia ole. Aina on löytynyt uusi mies tittelin haltijaksi.

En missään nimessä väitä, että en odottaisi HOpenia. Tilannehan on kaikista paras omalla kohdallani, kaikki janoavat päänahkaani. Pakko myöntää, nautin siitä! Joten rakkaat peliveljet come and try. Tästä pytystä en helpolla luovu, sota on julistettu!

#HOpen14 alkakoon!

Rakkaudella
Tiger Kukkonen


P.S. GameBookista voi seurata 1. kierroksen mittelöä la 14.6. klo 0730 alkaen koodilla 825980.

Kisaisännän terveiset: Heinola Open 2014

"A long time ago in a galaxy far, far away.."

Kenties elokuvahistorian mieleenpainuvin lause aloittaa niin itseäni kuin juuri sinua vuosien ajan viihdyttäneet, ihastuttaneet ja vihastuttaneet Star Wars -elokuvat. Lähes yhtä mieleenpainuvan ja mukaansatempaisevan aloituksen  Majorkomitean Major-saagalle 2014 antaa The Heinola Open. Majoreista perinteikkäimmän "HOpenin" aikainen ajankohta yllättää jälleen kerran komitean veljet housut nilkoissa ja antaa realistisen kuvan talviunilta herätellyistä pelitaidoista.

Perinteitä kunnioittaen kauden ensimmäisen Majorin taistelutantereena toimivat tappavaa tarkuutta vaativa Vierumäen oma Kuolemantähti Classic sekä Ewokin tapaan itsestään hempeän ja leppoisan ensivaikutelman antava, mutta otteen herpaantuessa julmasti selkäänpuukottava Cooke. Profiileiltaan toisistaan merkittävästi poikkeavat kentät tarjoavat mallikelpoisen ympäristön ennennäkemättömiin suorituksiin niin hyvässä kuin pahassa ja varmistavat, ettei mitään ole ratkaistu ennen kuin viimeinenkin putti on upotettu. 

Tällä kertaa rahalistan top 9 pelaajat yhteenkokoavan HOpenin ennakkoasetelmat ovat enemmän kuin mielenkiintoiset kilpavarustelun yltäessä kylmän sodan tasolle ja paikallisten pitäessä yllä kauhuntasapainoa. Ensimmäisen pallon räjähtäessä ilmoille lauantaina klo 7.30 ovat kaikki tiiboksissa FOREa huutavat pelimiehet varteenotettavia voittajakandidaatteja ja enemmän kuin tervetulleita taistelemaan Heinolan herruudesta - golfin osalta siis. Kuten aina ennen jotain suurta ja tuntematonta, nousee mieleen vain paljon kysmyksiä ja niin vähän on varmaa: uusiiko Prinsessa Leiaakin söpömpi Tiger Kukkonen mestaruutensa? Siivittääkö Blackflightin pimeät voimat jonkun herrasmiehistä varteenotettavaan vastaiskuun Sunnuntaina? Korjaako potin Komitean padawan Riku Tegra? Nähdäänkö Heinolassa Lekan paluu ja mitä Choibaccalla on tähän sanottavana?

Mikäli historia toistaa itseään, on edessä taas yksi ikimuistoinen viikonloppu, jota voimme sen jättämistä arvista ilolla muistella.

Viikonloppua innolla odotellen,

Leka 

"A long time ago in a city far, far away.."

Nu ska vi spela golf

Sunnuntainen aamuherääminen ei johtunut siitä, että kieli olisi hitsaantunut kiinni kitalakeen suun ollessa kuivempi kuin iäkkään rouvan majava, tai siitä, että aivolohkojen välillä olisi ollut III maailmansota eli virolaisittain hoopis kohutav kaater, tai että eturauhanen olisi ilmoittanut, että kaikki ei tosiaankaan ole tikissä. Herätyksen syynä oli siirtyminen golfkentälle.

Suuntana Kymen Golf Kotkassa, paikka, jossa tullaan ensi kuussa pelaamaan Majorkomitean toinen Major –kilpailu, eli Southern Masters. Tarkoituksena oli käydä väijymässä uusia nuoria naispuolisia green card -kurssilaisia, keräämässä viime Southern Masters kilpailun aikana skutsiin ammutut pallot sekä piilottamassa ”varapalloja” tiettyjen ennakkoon tuttujen OUT –paalujen lähettyville. Paskapuheet sikseen. Vierailun tarkoituksena oli käydä tarkastamassa Kymen Golfin kentän kunto, varsinkin griinit, jotka ovat Kymen Golfille sitä mitä iso meisseli on Ron Jeremylle. Taivaan lahja tai kovan työn tulos. Se jääköön lukijan päätettäväksi.



Nimimerkki BGL valmistautuu suoritukseen



"Jopin" ilmiömäisestä backsvingistä voisi äkkiseltään päätellä lopputuloksen olevan timanttia

Virallisen, Majorkomitean mandaatilla myönnetyn tarkistuksen ei suorittanut Aulis Gerlander, vaan S.Gardio sekä kaksi Kotkan alueen tulevaisuuden menetettyä lupausta. Meteorologin suosituksesta mukaan purkki aurinkorasvaa ja blehat. Se oli virhe. Aurinkorasvan sijaan bägiin olisi pitänyt tankata hyttysmyrkkyä. Tästä opimme taas kantapäänkautta, että Suomen viralliseen ilmatieteenlaitokseen voi luottaa kuin Neuvostoliittoon.

Kenttä oli varsin hyvässä kunnossa ja tämä lupailee hyvää tulevalle Southern Mastersille. Griinit eivät kuitenkaan olleet siinä kunnossa, mitä olemme tottuneet näkemään ja tuntemaan. Liikkuminen alttarilla oli normaalia hitaampaa mikä teki pelaamisesta helpompaa. Griinien muodot ovat kuitenkin edelleen yhtä uhkeat kuin Brasilian Miss pepun tarakka. Toinen seikka mikä kiinnitti huomiota, oli todella pitkät raffit. Johtuneeko ruohon nopeasta kasvusta, laiskasta leikkuusta vai tarkoituksen mukaisuudesta. Jotain vinkkiä tähän kysymykseen antoivat kentällä paskoneet sadattuhannet hanhet. Kymen Golf on mitä ilmeisimmin siirtynyt ekologiseen kentänhuoltoon. Kentän layout oli hyvä kuten aina ennenkin. Selkeä miinus oli kuitenkin muutamilla väylillä käytettävät matot, joilta avaus piti suorittaa heikon tiiauspaikan kunnon takia. Allekirjoittanut veti muutaman avauksen tukevasti vihkoon, kun tukijalka ei pitänyt märällä matolla. Normaalisti tukijalan liikkuminen märällä matolla ei tuota ongelmia, jos ymmärrät mitä tarkoitan.

 

 

 

Väylä numero seiskan teksti ei anna lohtua 

Kentän pelattavuutta on klubipelaajan näkökulmasta helpotettu muutamilla väylillä merkittävästi puiden poistamisella. Toisaalta muutamilla väylillä tiipaikkaa on siirretty kauemmaksi, jolloin nettohyöty pysyy kutakuinkin neutraalina. Näiden ja yllämainittujen seikkojen lisäksi suuria muutoksia ei Kymen Golfissa ole tapahtunut. Tapahtuneet muutokset ovat, kuten eräiden iäkkäiden julkisuuden henkilöiden vierailut Rolf Nordströmillä: välttämättömiä kosmeettisia toimenpiteitä, jotta vanhan kentän elinvoima ja mielenkiinto pysyy yllä.

 

Kolme kovaa: S.Gardiolle ilmainen lounas, kahvi ja leipä.      

 

S.Gardio

 

Esittelyssä Jukka Armour III

Esittelyssä: Jukka Armour III

Kotiseura: Ruukkigolf, RuG
Aloittanut golfin: 1999, EGS
HCP: 15
Lempimaila: 52° Vokey
Suosikkikenttä: Kerigolf
Tavoitteet kaudelle 2014: Selviytyä Heinolan yöstä ja rundeista K. Choin kanssa sekä raapia yksi Major –voitto.

Opettaja. Oppi-isä. Mentor. Jukka Armour III on omistanut elämänsä vähäosaisten ja tietämättömien johdattamiseksi, ja jakaa näinä päivinä suunnatonta tietämystään sekä lapsille että aikuisille kouluissa ja kodeissa. Jukasta puhuttaessa ensimmäisenä tulee mieleen positiivisuus ja aito Pepsodent -hymy! Ihannevävy kuvaa yhdellä sanalla hefen olemuksen ja tilanne kuin tilanne tuntuu ihan ookoolta tässä seurassa. Munkkiniemen adoniksen musikaalisuus ansaitsee myös erityismaininnan; mies ei pelkää tarttua kitaran varteen ja lurauttaa sulavaa juustoa suustaan balladin muodossa. Kuuluisasta "Mies ja kitara" -kombosta aiheutuu ajoittain myös suurempia golfkentän ulkopuolisia ongelmia, kun Majorkomitean muut jäsenet joutuvat ajamaan kolmenkympin kriiseissään täydellistä aviomiestä etsiviä naisia Armourin ympäriltä Majoreiden kuumissa after-partyissa.

Jokaisen mahdollisen golf -aiheisen opetusvideon YouTubesta katsoneena Armour on hyvinkin sinut lyöntinsä kanssa ja myös apuvälineitä on hyödynnetty; mieleen tulee ranteen asennon korjaava hanska, jota lienee käytetty myös muihin kuin golfin opetustarkoituksiin. Virheitä pyritään välttämään siis viimeiseen asti ja varmuus on miehen valttikortti. Kierot lyönnit ja soketit ovat yhtä harvinaisia Armourin mailasta kuin Istanbulin ihme. Mies onkin rokannut keppejä jo parin vuosikymmenen ajan, joka tekee herrasta varsin varteenotettavan vastuksen kesän Majoreihin. Myös kaikki oheiskisat ovat vaarassa päätyä Jukan onkeen; viime vuoden PCOpenin pisin drive voitettiin varmalla spoon -sijoituksella väylälle muiden missatessa puskiin, järviin ja punaiselle tiiboksille.

Osittain menestys ja onnistuminen sekä elämässä että golfissa johtaa positiivisesta elämänasenteesta ja terveellisistä eväistä. Muiden pumpatessa savukkeita ja olutta, Jukka kaivaa usein banaanin, pähkinöitä tai terveyspirtelön bägistä, jolloin ero ns. kunnollisen ihmisen ja pahatapaisemman Majorkomitealaisen välillä korostuu.

Ainoiksi heikkouksiksi voidaan lukea oman lyönnin ylianalysointi, liian useat pakan sekoitukset pro -valmennuksessa sekä koko Majorkomitean yleisin vaiva, kuoriutuva sipuli. Allekirjoittaneen sipuli on ollut alusta asti koko Suomen heikoimpia, ja varsin usein kentällä on voinut synkistellä yhdessä Jukan kanssa sokettien ja kylkkärien jälkeen. Karmaiseva kierros muuttuu usein paremmaksi, kun on hyvää seuraa sekä hyvässä että pahassa, kiitokset siitä. Pääasia että peliseura on viihdyttävää.

Todellinen 2014 kisakunnon mittaus tehdään heti kesäkuussa kauden ensimmäisessä Majorissa Heinolassa, josta Armour onkin kerännyt varsin messevät meriitit. Voitto ja toinen sija antavat miehelle menestyksen avaimet lapaan vuosi toisensa jälkeen. Vilpittömästi onnea kesän koitoksiin!

Lopuksi lainaan Armourin lempifilosofia:

Voittajat eivät usko sattumaan. (Friedrich Nietzsche)

-Ramu Singh