keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Esittelyssä: Angel Oksanen


Kotiseura: Kymen Golfin superlupaus

Aloittanut golfin: 2010

HCP: 21,5

Lempimaila: Rami

Suosikkikenttä: Kymen Golf




Pitkänhuiskea komistus? Räjähtävä ajuriavaus? Feast your eyes on this?
No one knows, mutta huhuja liikkuu pitkin Nilsiän ja Heinolan katuja. 

Angel Oksanen on yksi komiteamme värikkäimmistä persoonista niin kentällä kuin kentän ulkopuolellakin. Kotkasta kotoisin oleva kauppatieteilijä, jokaisen meripäivillä kävijän päiväuni, on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen Majorkomitean jäsenistöön. Aktiivinen salillakäynti huokuu svingin mailanpäänopeudessa, joka ajoittain kostautuu sokettina. Soketeista huolimatta hameväen suosio on aina pilvissä. 

Väylällä Angelin perusteesi on rauhallisuus. Vaikka svingi on pommi, ei se estä mentaalista ja pelistrategista keskittymistä. Onhan hän rauhan(kadun) miehiä. Myös kärsivällisyyttä tällä adoniksella riittää, sillä yleensä häntä saa ärsyttää aivan tappiin asti ennen kuin on nähty viimeinen pisara. Tavallisesti käykin niin, että vastapuoli menettää hermonsa ensimmäisenä ja Lötjönen on tyystin rauhallinen. Tätä olemme todistaneet niin viheriöillä kuin Heinolan torillakin. 

Epärehellisyys on asia, jota A. Oksanen ei siedä. Susiraja Championshipseissä 2012 pitkäkyntiset anastivat turnausjuomamme keskellä yötä mökkimme terassilta. Watson ja Angel juoksevat yläkerrasta alas terassille ja näkevät vorojen pinkovan pimeyteen. Lötikkä painaa perään ylen alastomana, vain pelkät alushousut jalassaan! Satasen aitojen alle 13 sekunnin miehenä tunnettu Angel juoksi Tahkon mökkialueen halki ja kamppasi konnan kaljakeisseineen päivineen. 48 tölkkiä takaisin mökkiin ja poliisille soittoa.

Angel on talvehtinut lokakuusta toukokuulle syvässä hiljaisuudessa. Tänne Madridiinkin on kantautunut vain pienenpieniä tiedonmurusia Lötjösen aikeista. Kuitenkin sen verran on suuren yleisön tiedossa, että Oksanen painelee tällä hetkellä Thaimaassa mailankäsittelykoulussa. Paikalliset prot auttavat huokeaan hintaan pääsemään eroon hienoisesta slaissista, jota herran tuuppauksissa on tavattu nähdä. 

Peliseuraksi Rauhankadun Hugh Hefnerin ottaisin milloin vain, satoi tai paistoi, naama ruvella tai ilman, birkkupullon tyhjennys parista tai triplasta. Hauskimman kierrokseni olen pelannut nimenomaan kyseisen herrasmiehen kanssa Southern Mastersissa 2013 feat. Keegan Kalaja. Heinäkuun auringon syleilyssä Blackflight pisti parastaan nauttiessaan kolopallosta. 

Nähdäänkö kaudella 2014 Lötikän ensimmäinen majorvoitto? Voin lyödä tauko-oluen vetoa että nähdään. 


Angel Oksaselta on lupa odottaa suuria tekoja ja ikimuistoisia hetkiä kaudella 2014. 




Mieleenpainuvin hetki: 16.6.2013 Kello 03.40 Heinolan Tori.

Tavoitteet kaudelle 2014: Olla saamatta turpaan ja päästä kerran maistamaan Black-Flightin ulkopuolista elämää.

Kesää odottaen,

Riku McIlroy

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Yksi kauden avaus, kiitos.

Majorkomitean pojat ovat saaneet kauden käyntiin varsinaisen mallikkaasti tänä vuonna ja valtaosa jäsenistä onkin käynyt jo kentällä toteamassa, että on se vaikeeta hommaa. Yleensä on sentään kunniakkaasti voinut haaveilla niistä unelmarundeista Toukokuulle asti. Not this year.



 Allekirjoittanutkin siis pääsi tänään vihdoin vauhtiin toden teolla ja kävinkin korkkaamassa kauden maineikkaalla Kankaisten Golf -klubilla. Ja pakkohan se oli todeta, että ei ole kovin helpoksi tehty. Okei, pakko myöntää, että ei nyt mikään täysin katastrofaalinen rundi ollut kuitenkaan, ottaen huomioon pitkän tauon kentiltä sekä melko minimaalisen rangevierailun. Mutta kuitenkin, paska on aina paska.



Siihen, että kierros ei händäriin taipunut, löysin muutamia perustavanlaatuisia syitä.
1. Välineet, varsinkin kolokenkien puute (hävitin omani pienessä laitamyötäisessä viime syksynä)
2. Sää, olisi saanut olla muutaman asteen lämpimämpi
3. Hidas ryhmä edessä, hetkittäinen hyvä vire katosi tiiboksilla odotteluun
4. Jalka oli hieman kipeä.
5. Liian pitkät draivit. Puhki mentiin ainakin väylillä 6 ja... no okei, ei muilla, mutta hitto, että ärsytti.
6. Tauko-oluen sijaan kahvia.
7. Range ei ollut käytössä
8. Greenit, liian liukkaat
9. Tuuli, ajoittain puuskainen
10. Kuiva kenttä

Tuollaisen kymmenen kohdan itseanalysoinnin rakentelin kierroksen jälkeen ja kunhan asiat saadaan korjattua, niin eiköhän tulosta ala syntymään. Joka tapauksessa kausi auki, mikäs sen mukavampaa. Eiköhän mennä eteenpäin.


Kolme kovaa: Kausi korkattu, Löynti on edelleen pitkä, Ei satanut


-Kaj J. Choi

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Majorkomitean sirkus Ruukki Golfissa


Varmana pääsiäisen loppumisen merkkinä voidaan yleisesti pitää vapun tuloa sekä sitä, kun satojen litrojen mämmien syönnin jälkeen Juha Miedon paska on kiinteää. Varma merkki siitä, että kesä on ovella, on polvihousuilla ja lyhythihaisella paidalla naamioitu muumio eli klubituuppari. Tällä viikolla Majorkomitea pääse esittelemään ensimmäistä kertaa kokaiinin valkoisia sääriä ja käsivarsia, joista aasialaiset näkevät unia vain villeimmissä päiväunissa. Nämä vielä kypsyydeltään raa'at kanankoivet johtivat myös yllättävään hämmennykseen ja yleiseen sekasortoon golfkentällä iäkkään pelaajan erehtyessä luulemaan sääriämme Out -paaluiksi.


Majorkomitea vaalii uusia Pohjoismaisten ravitsemussuositusten mukaisia suosituksia

 
Majorkomitean isänmaantoivoista golfkentälle suuntasivat tällä kertaa Scott, Gardio sekä Cabrera, Didier Scott'n isännöidessä kierrostamme. Otimme suunnan kohti Suomen entistä pääkaupunkia Karjaata ja tarkemmin Pohjaa. Tiedoksi niille, jotka jostain syystä ovat eläneet viimeiset vuoden kiven alla tai crack -höyryissä; Karjaa ja Pohjahan yhdistyivät yhdessä Tammisaaren kanssa Raaseporin kaupungiksi tammikuussa 2009. Näin ollen kolme pellehermannia suunnisti kohti Raaseporia, Sirkus Finlandian kotikaupunkia. Taistelutantereeksi valitsimme Ruukki Golfin.
 
Ruukki Golfissa ei aamutuimaan tarvinnut oluthanoille jonotella, vaikka keli oli partiikaupa väljapaistev kuten virolainen sanoisi, eli erittäin loistava. Syöksyimme normaaliin tapaan ensin rangelle, jossa ammuimme muutamat perinteiset soketit ilmaan ja sitä mukaa sitten ygöstiille.
 
Ruukki Golfissa etu- ja takaysi poikkeavat toisistaan, mikä tekee pelaamisesta mielenkiintoisempaa. Kun tarkastelee entisen Pohjan alueen, jossa Ruukki Golf sijaitsee, pienempiä paikkakuntia antaa se osviittaa millainen on kentän maisema: Antskog, Grabbskog, Koppskog, Skrittskog, Persböle..hetkinen? Näissä maisemissa työstettiin etuysi. Kenttä oli hyvässä kunnossa griinejä lukuun ottamatta, sillä joukossa oli jokunen talvigriini.


Taukopaikalla; Gardio, Cabrera ja A-tolpat  
 
Pakollisen klubitalon terassin koeajon jälkeen siirryimme oluthöyryissä takaysille. Takaysi sijoittuu peltomaisemaan, mutta peltomaisuudesta huolimatta takaysi ei missään nimessä ole läpihuutojuttu, josta pitää huolen tuhat ja yksi vesiestettä, jotka reunustavat väyliä ja houkuttelevat palloja pusikoiden takana kuten aikoinaan Jammu Siltavuori pikkulapsia. Takaysi vietiin loppuun Majorkomitean tuuppareiden ollessa lähes tasatilanteessa. Viimeiselle väylällä saapuessamme S. "pelkkää rautaa" Gardio vei lopulta voiton avattuaan rutiininomaisesti viimeisen väylän spoonilla. 
Ruukki Golfin suhteen täysin noviisina voin todeta, että kenttä on ehdottomasti käymisen arvoinen ja toivon mukaan pääsen sinne uudestaan myös itsekin. Loppujen lopuksi kierros kaikkine mausteineen oli varsin maukas. Muutamia vähemän onnistuneita lyentejä lukuun ottamatta, kierros sujui varsin mallikkaasti Majorkomitean veljiltä. Tulokseltaan loistavat kierrokset antavat vielä odottaa itseään. Tärkeämpää olisi kuitenkin saada tasaisuutta sekä karsittua huonot lyönnit..no shied Sherlock! Not poo either Watson. Lääke tähän on kuitenkin hyvin yksinkertainen, kuten 2000 -luvun Shakespeare Eevil Stöö on maininnut: "älä duuna mitää paskaa, ni ei tuu mitää paskaa."


 
Didier Scott, 185 cm pelkkää hymyä

 


Kolme kovaa: Loistava terde, rusketusraidat, Cabreran draivi forelle par 4:lla


Vaatimattomasti,
S. Gardio

 

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Puheenjohtajan kausiennako

Majorkomitean kolokesä 14 on käynnistynyt jo ryminällä. Osa pelaajista on ehtinyt pelaamaan jo muutaman kierroksen, mutta valitettavasti osa on vasta kaivanut mailansa varastoistaan. Tästä onkin hyvä siis ottaa pieni katsaus tulevalle kaudelle ja ehkä kerrata vähän viime kautta.

Viime kauden yhtään leveilemättä voi sanoa olleen allekirjoittaneen kahden perättäisen majorvoiton myötä. Loppukautta kohden palkintosijoilla olivat kuitenkin ihan muut kaverit ja ehkä hyvä niin. Hienointa tässä on, että jokainen Major sai uuden voittajan. Se kuitenkin siitä viime kesästä. Menneet ovat menneitä ja kun tätä "missivuotta" viettäneenä mietin tulevaa, niin uskallan väittää tulevan kauden olevan entistä tasaisempi ja palkintojen uusiminen yhä hankalampaa, sillä suurin osa pelaajista on ottanut suuren harppauksen omassa pelissään, eikä kukaan ole pystynyt uusimaan samaa Majorvoittoa seuraavana vuonna.

Heinola Open: 
voittajat 
2012 1. J. Armour 2. T. Kukkonen 3. Kaj, J. Choi
2011 Lex Cabrera, 
2012 Jukka Armour, 
2013 Tiger Kukkonen

Heinola Open on vanhin Majoreista ja se pelataan nyt neljättä kertaa. Kenttänä toimii Vierumäen Classic ja Cooke kyseisessä järjestyksessä. Kentäthän eivät ole helpoimmasta päästä. Melkein joka väylältä löytyy haasteita aina tiheistä metsistä suuriin lammikoihin. Valitettavasti Vierumäki on selvä vieras-/lomapelaajien kenttä ja sen kunto yleensä sen mukainen. Lyöntijälkiä harvoin on korjattu ja greenit eivät aivan timanttisessa kunnossa ole.
Heinolan yöelämä on tarjonnut myös omat haasteensa. Siinä on paikallisilla ihmettelemistä yleensä, kun paikalle saapuu noin kymmenen urosta ulkopaikkakunnalta. Sitä testosteronin määrää kaikki eivät välttämättä nielemättä kestä.
2013 1. T. Kukkonen. 2. J. Armour. 3. D. Scott
Tänä vuonna Heinolaan on ilmottautunut melkein koko sakki ja kisa tulee olemaan tiukka. En kuitenkaan usko, että tälläkään kertaan nähdään mitään suuria riman alituksia, sillä ainoastaan kerran Majorissa täällä on pelattu alle oman händärin. Voittaja tulee olemaan se, joka nakuttaa edes suhteellisen ok tuloksen, eikä palloja huku liikaa Classicin ysiväylän vesiesteeseen.





Southern Masters:
voittajat
2012 Sergio Gardio,
2013 Tiger Kukkonen

Keltainen takki, sitä himoitaan Heinola Openin jälkeen eniten. Tämä Kotkan kultarannikoille tehtävä reissu on paljon muutakin kuin pelkkää golfia. Nämä reissut ovat tarjonneet parhaita hetkiä ystävien kanssa, aurinkoa ja myös jopa rakkautta.
2012
2013
Luonnollisesti itse kilpilu mittelöidään Kymen golfin kentällä, joka lukeutuu yhdeksi allekirjoittaneen suosikki kentiksi. Kenttä on aina ollut huippu kunnossa. Greenit ovat nopeat ja virheettömät. Haastetta sekä monipulisuutta kentältä löytyy tarpeeksi. Täällä myöskän suurin virheisiin ei ole varaa ja pelin pitää olla tasaista väylästä toiseen. Molemmat Majorvoitot ovat nimittäin tulleet hyvillä tuloksilla.


Tour Classic - Lakeside Open by Jukka Armour
voittajat
2013 Sergio Gardio

Tour Classic on Majoreista kiertävä ja se pelataan joka kerta eri kentällä. Viime vuonna kisa pelattiin Keri golfissa, josta on kuultu sanovan muun muassa, että paikassa ei ole muuta hyvää kuin parkki paikka - sieltä pääsee pois.

Tänä vuonna kisa pelataan Jukka Armourin mökkimaisemissa Vammala golfissa. Kentästä ei minulla ole mitään tietoa, eikä taida olla muillakaan paitsi Jukalla. Ilmeisesti siksi Jukka haluaakin pelata nyt täällä, jotta pääsisi taas maistelemaan voiton tuomaan glorya. Me muut luonnollisesti olemme toista mieltä.
Tästä kentästä muuten on kuitenkin kantautunut korviin pelkästään kehuja ja toinen kentistä on kuulemma kovin haastavakin. Täytyy sanoa, että tämä taitaa sopiakin Tour Classicin teemaan. Kentät ovat aina kaikista haastavimmat. Tänne en voittajia uskallakaan edes veikata. Ajankohta on kuitenkin sellainen, että kuntopiikin pitäisi olla kaikilla aika kohdillaan kisan ollessa elokuun puolessa välissä. Tosin se ei tarkoita meillä mitään. Kisan taitaa tälläkin kertaa ratkaista päivän kunto.

2013 1. S. Gardio 2. J. Watson 3. R. Singh

The Susiraja Championships
voittajat
2011 Tiger Kukkonen (epävirallinen),
2012 Lex Cabrera,
2013 Kaj, J. Choi

Susiraja Championships muodostui lähinnä siksi, että syksyisin kaikilla oli kaikesta huolimatta edelleen kova kolonälkä. Kisa-areenana on toiminut Tahkon upeat golfkentät. Miksi? Sen takia, koska suurin osa jäsenistämme opiskeli/opiskelee Joensuussa. Myös tälläkin on kolikon kääntöpuoli. Kisaan osallistuu yleensä vain murto-osa komitean jäsenistä etäisyyden ja ajankohdan vuoksi. Kuka nyt ajaisi Helsingistä Tahkolle pelaamaan golfia, jos sateen todennäköisyys on 80%.
Silti tämä Major on jollain tapaa tähän asti pitänyt pintansa. Tahkohan on puitteiltaan todella hieno. Kentät ovat todella kauniit varsinkin tuohon ruska-aikaan ja muita pelaajia on suhteellisen vähän, joten kisaajat saavat rauhassa keskittyä suorituksiinsa. Harvemmin myöskään yöelämä on lyhentämässä yöuniamme.
Kentät ovat vaativustasoltaan keskitasoa. Tilaa löytyy jonkin verran, mutta todella monella väylällä on vesi mukana tuomassa tuloskortteihin ikävän näköisiä tuloksia. Tulokset ovat vaihdelleet vuosien välillä, mutta viime vuonna rima alitettiin todella upeasti. Kausi on aina mukava huipentaa tänne, mutta toivoisin todella, että osallistujamäärä kasvaisi tänä vuonna sillä, vaikka Majorin haluaa aina voittaa, niin jostain syystä kun puolet puuttuvat, niin se kilpailuviettikin vähän katoaa.


Viime kauden kolme kovaa: Uudet majorvoittajat, Tigerin back-to-back Majorvoitto, pelaajien tasoerojen kaventuminen

Tänä kolokesänä tulemme varmasti näkemään yhä tiukempia kilpailuja. Suurin osa pelaajista on selvästi kehittynyt viime kauden mittaan ja nyt oikeasti on tasaisempaa kuin koskaan. Kisaisännätkin ovat sanoneet, että eivät kanna enää viittaa mukavasta isännästä vaan ovat ilmoittaneet osallistuvansa nyt taas "omien" Majoreidensa voittokamppailuihin. Varmasti tulemme näkemään, jotain yllätyksiä, mutta uskon että vanhat ketut tekevät kaikensa uusiakseen voittonsa. Heinolassa saatetaan kuitenkin jo ehkä varmuudella nähdä uusi voittaja, sillä allekirjoittanut ei ole varma osallistumisestaan. Pääsiäisen mäenlaskut vaativat veronsa ja lisää selviää vasta röntgenkuvausten jälkeen. Luvassa kuitenkin varmasti uskomattomia tarinoita taas ja tarkempia kisaennakoita luvassa lähempänä jälleen itse kisoja.

-Tiger K.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Vihdoin!




Vuosaari Golf. Lähtö täynnä Majorkomitean poikia. Vapaapäivä kaikesta. Aiai, onko parempaa lähtökohtaa meikäläisen kauden ensimmäiselle rundille? Olisi. Jos keli olisi ollut 10 astetta lämpimämpi, olisi S. Gardio pelannut liian pienissä shortseissa ja vuonna 1999 Junnu Aluetourilta saadussa pikeepaidassa. Noh se siitä, itse astiaan.

Pari kertaa rangelle tänä keväänä käyneenä uskalsin sanoa lyönnin olevan raiteillaan, mutta putti- ja lähipelituntuma oli jättänyt jokerikortin pakan pohjalle. Golfissahan voi tapahtua ihan mitä vaan, joten kellekkään ei varmaan tullut yllätyksenä, että edellä mainitut kikat olivat ainoat jotka loppupeleissä toimivat. Taisin osua tänään kahteen väylään. Mutta PELAAMISEN ILO. Sitä riitti. Viime kesän osittain itselläni sekoittanut betsiläjä oli nyt jätetty pois, joten fokusta itse pelista nauttimiseen riitti. Voin rehellisesti sanoa olleeni iloinen 17 väylän ajan. Tarkkasilmäinen huomaa, että yhdellä väylällä en ollut iloinen. En niin. Viisaana poikana jätin sateenvarjon ja bägin sadesuojan autoon. Olisihan tässä iässä pitänyt jo Suomen Kevään anti tuntea.


Kokonaisuudessa päivä tarjosin isosti toivoa tulevaan kauteen ja odotuksia huomiselle kierrokselle. Vähän kun saa talven lumia karistettua sihdistä niin 79 napsuu alta aika yksikön. Gotta have dreams.



























Huomenna Pickalaan tarkastamaan Forestin kunto näin kauden alussa.

Kolme kovaa: Jeren ja Ramun (murska)voitto parikilpailussa, Kukkosen 10 väylän bogijuna ja S. Gardion hymy lyötyä 4 palloa veteen.

-Watson

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Lex & Tiger Vuosaaressa



Raffit vähän liian paksussa kunnossa meille.

Fore!!!

Ei näin, muistakaa seistä pallon takana, ei edessä!

Ja muikulle aivan normaalisti.

Kiitos, kun jaksoit loppuun asti.

Kolme kovaa: Julkisilla yllättävän näppärästi perille, tuuli ei pilannut par-iloittelua, greenit iskussa!

Hyvää viikonloppua
- Tiger




maanantai 7. huhtikuuta 2014

Esittelyssä: Kaj J. Choi

Kotiseura: Aurinko Golf
Aloittanut golfin: 2010
HCP: 12.6
Lempimaila: Pingin kuusneppe laba auki.
Suosikki kenttä: Vierumäen Cooke, paljon potentiaalisia eagle väyliä ja etuysillä komeat vesiesteet ja wastebunkkerit.
Tavoitteet kaudelle 2014: Lyödä pidemmälle kuin muut, suunnalla ei niin väliä.


Kaj "Mulkku-Kiertonen" J. Choi kuuluu Majorkomitean vanhimpiin jäseniin niin jäsenkirjansa kuin ikänsä puolesta. Tämä Aurajoen varrella elämänkoulunsa aloittanut, hunajata hunajata TPS:n kultavuosina hoilaillut ikinuori edustaa korkeaa itseluottamusta ja vielä korkeampia kauluksia. Miehen pitkät draivit ovat kuin liito-oravia: kaikki niistä puhuu, mutta harva niitä on nähnyt. Vuosittain itsensä jokaisen Majorin voittokamppailuun ilmoittava "Choikkeli" tunnistetaan golfkentällä suoraan Pariisin muotimaailmasta poimittuihin vaatekappaleisiin sonnustautuneena tyyliniekkana, jonka suoritustaso säilyy tasaisena läpi kierroksen Bågeneiden ja italialaisissa ravintoloissa rakkaudella paistettujen kiviuunipitsojen avulla. 



Rehellisesti sanottuna kesällä 2013 swinginsä urilleen saanut Choi kuuluu potentiaalisiin voittajakandidaatteihin jokaisen Majorin starttiviivoilla. Alkuasennon hakemisen yhteydessä tapahtuva "pomppiminen" kuuluu Choin tavaramerkkeihin ja rento mutta repäisevä swingi onkin auttanut miestä pudottamaan tasoitustaan kohti Komitean kärkeä. Takuuvarma rautatyöskentely sekä lukemattomat bägissä olevat wedget pitävät sisällään valtavan potentiaalin, josta Komitea sai ensipuraisun syksyllä 2013 Kajn napatessa Susiraja Championshipin voitto allekirjoittaneen, hallitsevan mestarin, ollessa surffaamassa Atlantin aalloilla. Teemu-maljan haltijana ja Kotkan Isopuistossa Pekan paidassa levänneenä voi mieheltä odottaa mitä tahansa - vain taivas ja out-paalut ovat rajana.

Kesää 2014 ja yhteisiä flighteja odotellen,

Lex Cabrera

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Urban Golf

Allekirjoittaneella ja herra Watsonilla on hirveät kolohimot. Ja nyt ei puhuta mistään klubilta löytyvästä kolosta vaan siitä paremmasta eli golfista. Epäonneksemme olemme jumissa Joensuussa ja talvi ei ole poistunut ripeään tahtiin kuin Etelä-Suomessa. Täällä Susirajalla ei ole vielä edes ranget auki ja on ollut kirvelevää lukea etelän-poikien juttuja täysistä rundeista. HUH.

Tänään kolohammasta kolotti niin pahasti, että oli pakko päästä lyömään. Mailat reppuun ja kirkkopuistoon. Mahtoivat olla frisbeegolffarit ihmeissään, kun Joensuun kovimmat mailanheiluttajat laittoivat palloa eteenpäin.

Vain pallossa olevat vihreät jäljet muistuttivat oikeasta nurmikosta.



Lyönti oli jopa epäilyttävän hyvällä tasolla talven jälkeen molemmilla. Sanoisinkin näiden "harjoitusten" jälkeen, että molemilla tälle kaudelle oleva singelitavoite on täysin mahdollinen. Kivaa oli päästä lyömään hyviä lyöntejä.



 Mainittakoon vielä, että paikalle osui vielä tunnettu joensuulainen automoguli ja lupasi aallonmurtajaan osuvalle 10€. Watsonin rahapussi saikin kaivattua lisäystä ja mies löi pallon samointein kohteeseen. Watson taitaa painaa tällä hetkellä Majorkomitean epävirallisen rahalista kärjessä.

Terveiset vielä Pilkopuistolle, että jospa laittaisitte rangen kuntoon ja soittaisitte meille kun voidaan tulla lyömään.

Alkukauden terveisin,

Kaj J. Choi

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Se ensimmäinen!

En odottanut tätä ihan vielä. Sen verran malttamattomia kuitenkin oltiin, että lähdettiin Gardion ja Cabreran kanssa kiertämään kauden 1. kierros. Ramu Singh kovista huuteluista huolimatta jätti kierroksen väliin ja ehdittiinkin jo huolestua onko tässä nyt Majorkomitea tehnyt ensimmäisen virheensä ikinä.

Tiger, Gardio, Cabrera ja muodikas #groupselfie


Kenttää arvottiin viimiselle minuutille asti. Vaihtoehdot olivat Vuosaari ja Peuramaa. Vuosaari ei valitettavasti vain tarpeeksi ajoissa ilmoittanut, että kenttä onkin auki. Menettivät siis pääkaupunkiseudun suosituimmat kolopojat Peuramaalle. Vaikka Vuosaari kuuluukin henkilökohtaisesti yhdeksi kotimaan suosikkikentistäni, niin ei paljoa harmita. Peuramaan Vanha Peura oli oikeasti vuodenaikaan nähden timanttisessa kunnossa. Kaikilla väylillä oli käytössä kesägriinit ja välillä meidän toimintaa kyseisillä parketeilla pysty kutsumaan jopa ihan puttaamiseksi.




Itse peli oli kaikilta jopa aika ajoin ihan kaunista katseltavaa. Tuloksenteko ei nyt tietenkää ollut mitään mullistavaa, mutta kauden ensimmäiseksi, jopa yllättävän hyvää. Par'eja tuli tasaiseen tahtiin, eikä monstereita (lue: yli tripla bogeja) tullut YHTÄÄN kappaletta. Keskinäinen kilpailumme olikin erittäin tasaista ja etenimme väylä kerrallaan käsikädessä jokainen vuorollaan kuskin paikalla. Suurta urheilujuhlan tuntuakin saatiin aikaan, kun vimoselle väylälle siirryttiin Gardion ja Cabreran osalta tasatilanteessa. Hermonsa piti paremmin Gardio, joka rautaisesti upotti pari metrisen par puttinsa.

Lyhyesti tiivistettynä päivä ei olisi voinnut olla parempi. Tässä odotellaan jo seuraavaa kierrosta.




Siihen asti Fore vaan kaikille!

- Tiger K.


Kolme kovaa: Sergio löi puumailalla, kentän kunto, 13,5m par putin säkitys.

Miinukset: Taukokiskassa ei ollut nakkeja.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Uusi pelaajasopimus: RAMU SINGH

Viimein Majorkomitealla on ilo julistaa uusi pelaajasopimus. Komitean 11. jäsen on hyvät naiset ja pojat; Ramu Singh. Ramu suoritti try-out- jakson kunnialla ja mies iski itsensä hetkessä koko komitean sydämiin.

 Golfarina ja muutenkin Ramu on pahmimmasta päästä välinehifistelijä. Kaveri omistaa etäisyysmittarit, ainakin kuudet eri kolokengät ja shortsit joihin mahtuu taskuihin six pack olutta. Kaveri tietää myös parhaat uutuustuotteet ja siksi toivon ainakin itse, että Ramu jakaa vinkkejä myös vanhemmille jäsenille, joiden olisi ehkä viimein aika päivittää romppeitaan. (Ketään nyt nimeltä mainitsematta, mutta Cabrera ja Gardio).

Taidot golfissa Ramulla on tasaisuudessa. Mies pystyy lyömään palloa "mitt i bana" lähes joka päivä. Lähipeli on tappavaa ainakin puttaamiseen asti. Ramu painii samojen ongelmien kanssa kuin melkein kuka tahansa muukin kolopallon tuuppaaja, nimittäin sipulin helpon hajoamisen. Tosin sillä erotukselle, että herran sipuli ei kuoriudu kerroksittain vaan se murskaantuu kerralla. Aika monesti herran suusta kuullaan kierroksen ensimmäisen lyönnin jälkeen "prkl.. se siitä hyvästä kierroksesta".

Innolla odotamme Ramun panosta. Mies keksii aina jotain uutta ja on varmasti viimeinen mies pystyssä Majorkomitean riennoissa.



Lopuksi vielä toivotut lukijakysymykset uudelle jäsenellemme:

Miksi päädyit hakemaan Majorkomitean jäseneksi ja millaisena näet Majorkomitean roolin tulevaisuudessa omassa elämässäsi?

- Koska Majorkomitea on täynnä super rentoja gosseja. Toivon saavani Majorkomitealta erityisesti henkistä tukea ja ammennettua sisäistä rauhaa sielulleni. Odotusarvo ei kuitenkaan välttämättä vastaa toiveita, joten todennäköisesti saan turpaan Heinolan torilla ja loppuelämäkseni henkiset traumat.

Asteikolla 1-10 kuinka intohimoisesti suhtaudut golfiin?

-Vahva seiska! 

Maistuuko bisse paremmalta hyvän vai huonon kierroksen jälkeen? 
  
-Bisse maistuu paremmalta katastrofikierroksen jälkeen. Kesken kierrostahan se itse asiassa maistuu parhaimmalta.

Jos, saisit pelata elämäs aikana enää vain yhden kierroksen. Kenen kanssa ja missä sen pelaisit? 

-Bubban kanssa Kurk Golfissa. Oon aina miettiny montako väylää se löis yhellä päälle. Keegan Kalajan kanssa Löfkullaan ei ois myöskään paskin tapa viettää viimeinen kierros.

Tykkäsitkö enemmän Raider-nimestä vai nykyisestä Twix-patukasta? Ts. ootko vanhanliiton miehiä?

-Newer isn’t always better niinku eräs itärannikon tummahko mies sanoo. Raider! Se on muutenki getompi nimi.



-PJ Tiger K.