Southern Masters kisaraportti

Huhheijaa. Olipahan taas reissu. Majorkomitea suuntasi vuosittaiselle Kotkan valloitusreissulle Kymen Golfiin Southern Masters turnauksen merkeissä. Pähkinänkuoressa reissu tarjosi taas kaiken mahdollisen; tiukan kilpailun, laatuvitsejä (jos joku kysyy kuka on Maija Mehiläisen isä niin oikea vastaus on Faija Mehiläinen), laidasta laitaan menevän tunneskaalan kierroksella, täydelliset kelit, sopivan määrän virvokkeita, kauniita maisemia, you name it.

Watsonin autokunnan matka starttasi perjantaina iltapäivällä isolta kirkolta täyteen ahdetulla pienellä tila-autolla suunnaten kohti Gotham Cityä. Autossa oli toinen toistaan kovempia pelimiehiä himokkaina taistelemaan Kultaisesta Takista. Gothamiin saavuttaessa Alkon pihalta löytyi toinen kisaisäntä Sergio Gardio, joka valvoi lain vaatimia virvokeostoksia. Pakollisen pysähdyksen jälkeen suuntasimme Mussaloon majoitukseen Jyrki "Keegan" Kalaja Productionsin ohjaaman, tuottaman ja editoiman "Heinola Open 2013 The Movien" ensi-iltaan, joka kokosi paikalle eteläisen suomen golfkerman. 27 minuuttia aivan järjettömän kultaista materiaalia, jota tulemme varmasti talven pimeinä iltoina kaiholla katsomaan. Pöröjahti Onlinestoreen tulee myyntiin DVD-versio kyseisestä leffasta vaatimattomaan 100€ hintaan. Tuotot ohjataan lyhentämättä mun ja Jyrkin golfoppitunteihin.

Itse kilpailuun. Ensimmäinen päivä tarjosi tuloksen tekemiseen varsin mainiot olosuhteet lämpötilan kohotessa 25-asteeseen tuulen ollessa olematon premiumkuntoisella kentällä. Itsellä pelit sujuivatkin ensimmäisten reikien höntyilyn jälkeen hyvin, joka riitti toiseen sijaan siirryttäessä sunnuntain ratkaisevaan kierrokseen.

Tilanne ensimmäisen päivän jälkeen:

1. Tiger Kukkonen
2. Jere Watson
3. Kaj Choi
4. Sergio Gardio
5. Lex Cabrera
6. Jukka Armour
7. Riku Mcilroy
8. Angel Oksanen
9. Keegan Kalaja

Sunnuntain kierrokselle lähestulkoon jokainen pelaaja paransi peliään, paitsi yllättäen allekirjoittanut suli aivan täysin. 18 lyöntiä enemmän kuin ensimmäisellä kierroksella (kyllä..) riitti loppuen lopulta harmilliseen viidenteen sijaan. Suoraan sanottuna aivan vitunmoinen pettymys, ensimmäinen majorvoitto saa vielä siis odottaa. Rangella lyönti kulki hyvin, ensimmäiselle griinille siirryttäessä kädet jäätyivät ja tuplaparit eivät jääneet yhteen kappaleeseen. Chippi ei kulkenut, putti ei kulkenut, loppurundista jopa avaukset olivat luokkaa hcp54. Ainoana lohtuna oli mainiona kisaisäntänä  jälleen kerran kunnostautuneen Sergio Gardion hankkimat "Southern Masters 2013" tekstillä painetut Titleistin pallot, jotka voitin parhaasta lyöntituloksesta pienemmän tasoituksen turvin. Voittajaksi takitettiin harvinaista Grand Slamia metsästävä Tiger Kukkonen. Pöröjahti onnittelee Tigeria huikeasta esityksestä.

Final results:

1.Tiger Kukkonen
2.Kaj Choi
3.Sergio Gardio
4. Lex Cabrera
5. Jere Watson
6. Jukka Armour
7. Riku Mcilroy
8. Keegan Kalaja
9. Angel Oksanen

Kiitos koko porukalle ikimuistoisesta reissusta! Seuraava Major "Pike Cape Open by Didier Scott Tour Classic" pelataan jo kolmen viikon kuluttua Keri Golfissa. Stay tuned matafakaas.

-Jere

Sergion Southern Masters ennakko

Jumalan Terve!

Taas on se aika vuodesta, kun suomalaisten osuus Itä-Suomen populaatiosta ylittää hetkellisesti venäläisten osuuden, viina virtaa, puukko heiluu ja balalaikka soi. Ja nyt en puhu Talvisodasta enkä Virolahden pelimannipäivistä, vaan Islannin yksisarvisten kaltaisesta, tarunhohtoisesta, Southern Masters –golfkilpailusta, joka järjestetään Kotkassa, tuttavallisemmin, Gotham Cityssä. Kisapaikkana toimii muun muassa nuorten Euroopan mestaruuskilpailuja, sekä kansallisella tasolla jonkun sortin Suomen mestaruuskilpailuja isännöinyt Kymen Golf. Näiden vuosien mittaan järjestettyjen klubikisojen tuoma kokemus ja ammattitaito on palkittu Kymen Golfin saadessa isännöidä Southern Mastersia.

Kuten kollegastaan Heinola Openista, myös Southern Mastersista voidaan jo puhua legendasta, tarinasta, joka lyö vertoja Kalevalalle, saagasta, joka herättää monissa pakonomaista kauhua, toisissa suunnatonta kiimaa. Ensimmäiset viralliset Southern Masters kilpailut järjestettiin 2012. Myös Southern Mastersin (SM) tapauksessa, ensimmäinen vastoinkäyminen tapahtui jo ennen virallista kisaa yhden kilpalijan epämääräisen poissaoloilmoituksen seurauksena. Ikävistä uutisista huolimatta, on huomioitava, että vain voittajat muistetaan.

Kotka, tuo ahdasmielisten ahtaajien kaupunki puhkeaa kukkaan kesäaikaan parhaan pölytysajankohdan sattuessa heinäkuun viimeiselle viikolle. Sattumaa ei ole, että pelikaupunkina toimii Kotka, nimittäin molempia tekijöitä, Kotkaa ja golfia yhdistää sama tekijä; ”asioiden tai tavaroiden tunkeminen ahtaaseen tilaan.” (kuten ahtaajan työnkuva kertoo). Southern Mastersin mittakaavat ymmärtää parhaiten tarkastelemalla isoa kuvaa. Southern Mastersin kunniaksi Kotkan kaupunki järjestää vuosittain Kotkan Meri(veri)päivät, jotka ovat Suomen toiseksi suurin festivaalitapahtuma. Viikonlopun aikana golfista kiinnostuineiden turistien määrä voi ylittää jopa 200 000 henkeä. Tapahtumaa tulee tuttuun tapaan seuraamaan myös golfia harrastuksenaan pelaava Teemu Selänne, jonka huvipurren voi bongata vierasvenesatamasta. Kisat alkavat (normaalin Major –käytännön mukaisesti) jo torstaina avajaisparaatilla. Katsojat pääsevät nauttimaan viimeiseen asti viritetyistä ja loppuunasti hiotuista svingeistä, kuitenkin vasta lauantaina. Viimeiseenasti viritetyistä ja loppuunasti hiotuista kehoista katsojat pääsevät puolestaan nauttimaan ensimmäisen kilpailupäivän jälkeen.

Vuonna 2013 niinkuin jokaisena aikaisempanakin vuonna kilpailijat tavoittelevat voittoa, mutta ennenkaikkea, Keltaista Takkia (selvennettäköön, että kyseessä ei ole hipsterien suosiossa oleva sadetakki). Viime vuonna voittajana maaliin selviytyi allekirjoittanut vieden takin, palkintorahat ja naiset. Mestaruuden puolustaminen ei kuitenkaan tule olemaan helppoa, sillä tänä vuonna kilpakumppanien lukumäärä on lisääntynyt ja taso noussut, joka kertoo Southern Mastersin arvostuksesta ja kilpailijoiden motivaatiosta. Kilpakumppanit, nimiä mainitsematta, ovat rustanneet tuloskortteihin toinen toistaan kovempia tuloksia. Vaikeuksia ja kasetin hajoamisia tulee myös aiheuttamaan kentän haastavuus, sillä KG ei missään nimessä ole helpoin kenttä, griinien ollessa vuodesta toiseen kristallisessa kunnossa. Puttien on toimittava, mikäli kilpailija hamuaa nimensä Keltaiseen Takkiin.  

Niinkuin aikaisempina vuosina, myös tänä vuonna, ensimmäisen kisapäivän jälkeen pelaajat siirtyvät (”tuuril vaakkuun”) keskustan lähistöllä sijaisevalle paratiisisaarelle keskittymään seuraavan päivän ratkaisevaan kierrokseen. Sunnuntaina klo 13:00 starttaa toinen kilpailupäivä, jolloin näemme ketkä kilpailijoista ovat selvinneet pelipaikoille. Mikäli viime vuoden tapahtumat toistuvat, kisahurmoksen aiheuttama euforia saa osan pelaajista ylimieliseen tilaan pelaajien saapuessa kilpailupaikalle ilman instrumentteja.

Terveisin,

S. Gardio 

Jere ja Jyrki

Tässä nyt muutaman kymmenen postauksen jälkeen ajateltiin olevan kohdallaan pienet pelaajaesittelyt, jossa saatte vihdoin selville ketkä viheriöiden ritarit tätä blogia oikeen kirjottelevat. Kirjottajina ovat kaksi espoolaista kaverusta, joiden maaginen tarina alkoi kolmisen vuotta sitten joensuussa opiskellessaan kauppatieteitä samassa koulussa. Joensuun tyhjentyessä opiskelijoista vapun tienoilla vuonna 2011, jäljelle jäivät vain krapulaiset Jere ja Jyrki eli Pöröjahdin pojat. Ensimmäinen yhdistävä tekijä oli juuri golf ja ehkä vähän samanlainen näkemys siitä miten maailmaa pitäisi hallita. Siitä se sitten lähtikin. Kesä 2011 kierrettiin aktiivisesti paikallista Karelia Golfia, McDonaldsia ja paikallisia terasseja. Sama kuvio jatkui seuraavana kesänä Peuramaalla ja Teerenpelin yläkerrassa.

Nimi: Jere Lehtosaari

Ikä: 23

HCP: 12.1
Best score: 81 Peuramaa Porkkala
Vahvuudet kentällä: Lyöntipituus, pelirohkeus, mielikuvitus ja älyttömän kova polte lajiin.

Heikkoudet kentällä: Juontaa mahdollisesti juurensa edellämainituista. Pelikirjaan voisi ainakin pari sivua kirjotella järkevämmistä pelistrategioista, jotka ajoittain saattaisivat säästää parisen lyöntiä. Puttauspelko, joka on tosin onneksi jo paranemiseen päin uuden putterin oston myötä. Turha pohtiminen ja säätäminen, joka viestii ajoittain rankoista mentaalipuolen ongelmista...

Haaveet ja tavoitteet: Tuloksellisesti tämän kauden tavoitteena olisi harjata ainakin yksi Major (jos ajatus tyssäsi, katso päivitys Kausiennakko keväältä), painaa tasoitus siihen 12 pintaan ja rikkoa 80 lyönnin raja. Haaveissa siintää vakaampi peli ja suoremmat lyönnit, joiden siivittämänä mennään singeliksi ja voitetaan klubioluita.
Lempimailat: Titleist Vokey Wedge 64, ehdottomasti tämän hetken magein maila. Seivannut monta huonoa lähestymistä. Toisena tulee Taylor Maden Rescue TP9 19 loftilla ja stiffillä varrella, joka kirjoitushetkellä tosin kärsii aivan mielenvikaisista hookkiongelmista.

Nimi: Jyrki Kalaja
Ikä: 27

HCP: 30,0
Best score: 102 Peuramaa Vanha Peura
Vahvuudet kentällä: Lähes loputon usko omaan touhuun. Tupla R.
Heikkoudet kentällä: Ajoittainen holtittomuus. Jäätyminen tiiboksissa. Helppojen puttien missaaminen turhautuneena. Draiverin kanssa temppuilu. Lyhyt pinna. Liiallinen riskinotto. Griinien sahaaminen laidasta laitaan. Liian usein kyläilevät Cpt SyöksyHook ja Herra Soketti. Bunkkerit.
Haaveet ja tavoitteet: Tavoite ja kaukaiselta tuntuva haave on löytää yleinen pelivarmuus. Hyvää perusvarmaa koloa pitäisi oppia pelaamaan. Ja jos joskus saisi draiverin toimimaan..
Lempimaila: Kyllä se putteri tuntuu parhaimmalta kädessä.

Mailat myyntiin

Moro!

Voi vit**. Eilisen rundin jälkeen päätin nyt laittaa rakkaat mailani myyntiin ja ostaa niillä rahoilla tribaalihuppareita ja siirtyä kauas golfkentiltä. Hakusessa on myös Toyota Supra, koska äitin Peugeotilla ei pilluralli vaan onnistu. 81-krapulasta johtuen tulostaso painui eilisellä iltarundilla ihan holtittomaksi, joten eiköhän tämä laji ollut tässä. Masentaa. Syytän tulostason romahtamisesta neljän päivän Ilosaari Rockia ja viikon taukoa kolottamisesta. Mailat tuntuivat vierailta kuin naapurin lukot baari-illan jälkeen. Ei vaan voi käsittää miten niinkin lihasmuistiin työstetty liike voi tuntua kaukaiselta. Kroppa muodosti koko rundin ajan S-kirjaimen muotoisen fysiikan, jolloin tämä kaveri päättää aina astua esiin dramaattisin lopputuloksin:

Mailat ovat palvelleet mua silti mainiosti ja niihin on palanut pieni omaisuus, näistä saatte varmasti koko rahan edestä päänvaivaa tuleville kierroksille. Myynnissä myös pelioikeus Peuramaalle, tarjouksia voi laittaa rohkeasti tulemaan. Saatan vaihtaa sen myös golfpalloihin, joita eilisen rundin ansiosta faijalleni olen velkaa noin 920€ edestä.

Tässä kuva setistä:

  

Jos mietitte että paljon se score nyt sitten loppuen lopuksi oli, niin ratkaistaa tämä mysteeri:


Tarjouksia voi laittaa osoitteeseen mrswingcpthook@gmail.com

-Jere

Ps. Jos luulit oikeasti, että mielessäni kävi edes kerran ajatus mailojen myymisestä, olit aivan helvetin väärässä . Tänään Iso Range. Siellä ne ongelmat korjataan. Kohti uusia menestyksiä, siihen vain pitää uskoa.

Aamurundit

Muistan kuin eilisen sen kesän, jolloin duuneista ei ollut vielä tietoakaan, ja kierrettiin isän kanssa Gumbölen yhdeksän-reikäistä kenttää aamupäivisin. Katsellessani klo 10 kierrostaan lopettelevia sankareita, ajattelin että sehän on ihan hullun hommaa lähteä aamukuuden tienoilla pelaamaan, ei tämä niin kiva laji ole. Nykyään ajat ovat toisin.

Kaksivuorotyöstä kärsineenä aika kiertämiseen iltavuoroviikkoina on kortilla, jolloin ainoana vaihtoehtona ovat aamurundit. Aluksi vieroksuin ajatusta viideltä heräämisestä ja unenpöpperöisenä kentälle ajelemisesta. Poltteen kasvaessa muita vaihtoehtoja yksinkertaisesti ei ole.

Aamurundeissa on oma kuitenkin viehätyksensä. Kenttä on tyhjähkö, sutijoita vain kourallinen. Kentällä on hiljaista, kentänhoitokoneita lukuunottamatta. Aurinko ei porota liian kuumasti, jolloin neule päällä pelaaminen on suotavaa. Tekeminen on muutenkin rennompaa kuin iltapäivän kierroksilla, joiden scoraamista ja mahdollista kasetin hajoamista on koko aamupäivän töissä kerennyt ennakkoon jo pohtia. Aamukahvit autossa ja pari leipää bägiin - mainio resepti aikaisille aamuille kentällä.

Tänä aamuna tuli herättyä jo 4.45 (kyllä, aivan sairasta), koska Ullanlinnan Barbaari Rory piti hakea mukaan kierrokselle.

Tämän päivän score todisti aamurundien mahtavuuden, tosin pientä unisuutta taisi toisella väylällä vielä olla:

Bogi, Tuplapar, Birdie, Bogi, Par, Par, Par, Par, Par, Par, Par, Bogi, Bogi, Bogi, Birdie, Par, Bogi ja Bogi = 81 (new personal record) 

-Jere

Rentous ja rauhallisuus

Tämän kesän tavoitteet olivat alle satasen kierros ja tasoituksen laskeminen alle 30. Kumpikaan ei ole vielä toteutunut, mutta eilen käytiin jo kolkuttelemassa portteja, kun pelasin elämäni parhaimman kierroksen (102 lyöntiä) Vanhalla Peuralla.

Kuten aina, kentälle jäi taas kasapäin lyöntejä, jotka olisi pitänyt pelata toisin tai putteja, jotka olisi pitänyt upottaa. On kuitenkin pitkästä aikaa hyvä fiilis asettua pallolle. Luottamus omaan lyöntiin kenties korkeammalla kuin koskaan, erityisesti pitkien rautojen kohdalla, jotka ovat aina tuottaneet hankaluuksia.

Jossain vaiheessa tätä kautta (ja varmaan edellisilläkin) oli ihan oikeasti hetkittäin semmoinen fiilis, että lopetan tähän, katkaisen mailat ja hautaan bägini. Suoraan sanottuna perseestä mennä neljäksi tunniksi hajoilemaan kentälle, kun lähes jokaisella väylällä kamelin selkä katkesi sokettiin tai syöksyhookkiin. Rangella hakatut nelinumeroinen määrä palloja ovat kuitenkin vihdoin alkaneet näkyä tuloksissa. Peli sujuu.

Yksi hyvä kikka, minkä kehitin eräällä pahasti hajoilleella kierroksella, oli pieni mantra mitä aloin kertailemaan ennen kuin astun pallolle: "Lyö rennosti, lyö rauhallisesti". Kaksi teesiä: Rentous ja Rauhallisuus. Tupla R. Tällä ajatuksella hellitän hieman grippiä, annan mailan tehdä työt ja pyrin lyömään rennon ja rauhallisen svingin. Ja se on auttanut.

Vielä on pitkä matka meidän porukassa noteerattaviin hyviin tuloksiin, mutta täältä tullaan. Harjoittelu palkitsee.

- Jykä

P.S. sen jälkeen kun Tupla R syntyi, olen laskenut tasoitusta -2,0. Saa käyttää!