keskiviikko 28. elokuuta 2013

Pike Cape Open by Didier Scott - Tour Classic



Lukuisilta lukijoilta on tullut palautetta, että blogi on ollu iha kuollu jo pidemmän aikaan. Komppaan täysin palautteen sävyä ja tästä kimpaantuneena aattelinkin tänään postata TUPLANA. ASIAAN!

Muutama viikko sitten kisailtiin kauden kolmas Major, Pike Cape Open by Didier Scott - Tour Classic. Tour Classic on kisakatraan joka vuonna vaihtuva osakilpailu, joka tänä vuonna pelattiin Savonlinnan lähellä sijaitsevassa Keri Golfissa. Itse ajelin kisapaikalle Tenon lohikoskien ääreltä ja matkalla mielessäni pyöri seuraavia pohdintoja:

Jatkuuko Tigerin maaginen Grand Slam metsästys? Saako Keegan pelinsä vihdoin kasaan? Rikkoutuuko Keeganin kierrosennätys 159 lyöntiä? Onko Choilla vieläkin kaulukset pystyssä? Vetääkö Lex feissit? Onko Rorylla taas vaihteeksi Nike-päivä? Onko Sergio ottanut vihdoin rosteriin puumailoja? Miten Angelin poissaolo näkyy illanvietossa? Olisiko vihdoin mun aika voittaa jotain?! 

Keri Golf kenttänä herätti allekirjoittaneessa kauhukuvia ensimmäisistä huuteluista lähtien. "Ottakaa paljon palloja messiin" "Lyökäähä aina sitten se varapallo" "Välillä ne hävii iha väylällekkin" "Tällä kentällä ei ole mitään tekemistä golfin kanssa" ja parhaimpana "Parasta tässä kentässä on parkkipaikka, josta täältä pääsee vitt**n". Koville pelimiehille nämä lisäävät vaan vettä myllyyn ja pakko on myöntää, että itsellä ei älyttömästi ollut odotuksia scorauksen suhteen, mutta toisin kuitenkin kävi.




Day 1.

Kentällä saavuttiin hyvissä ajoin rangetouhut ja lähipelitreenit mielessä kuten kunnon Majorvalmistautuminen edellyttää. Valmistautuminen tössäsi kuitenkin Keri Golfin puitteiden realistoituessa paskan rangen muodossa. Ei vaan voi käsittää miten niinkin tärkeä tekijä voi olla pieleen hoidettu. Matkaa klubilta rangelle kertyi noin kilometri ja lyöntialustat taisivat olla ylijääneitä kattohuopia klubitalosta, joka oli kuulemma budjettiongelmien kautta jäänyt kesken.

Vaikka kirjoituksen sävyni on varsin negatiivinen, pääsin silti nauttimaan golfista. Pelin sujuessa ja pelikaverien kanssa laatuläpän lennettyä unohtuvat edellämainitut seikat. Lauantain kierrokselle Roryn, Armourin ja Lex Cabreran kanssa. PIENI ROOTTORI TILATTU, TO THE FACE! Koska rundista on jo pari viikkoa aikaa, muistikuvat ovat varsin hataria, siirrytään siis ensimmäisen päivän Leaderboardiin:



1. Jere Watson
2. Ramu Singh
3. Sergio Gardio

4. Kaj Choi
5. Jukka Armour
6. Tiger Kukkonen
7. Riku Mcilroy
8. Didier Scott
9. Keegan Kalaja

Day 2.

Ensimmäistä kertaa majorhistoriassa Watson lähtee kärkipaikalta sunnuntaille. Ei lupaile hyvää. Ei vaa voi onnistua. Silti uskoin omaan sipuliini. Pari kusista draivia, soketti ja duffi tekivät kuitenkin näissä olosuhteissa sipulista todella säröilevän ja portti Sergio "vain rautaa" Gardiolle oli avattu. Etuysin jälkeen taisin olla häviöllä 4 lyöntiä ja kymppiväylän mätäilyt kasvatti johdon 7 lyöntiin. Kokemus on valttia. Kuitenkin nostan hattua itselleni olematta yhtään ylimielinen sillä viikonlopusta jäi hyvä maku vaikka voittoa ei VIELÄ tullutkaan. Maila ei lentänyt kertaakaan, en kiukutellut ja pelasin loppuun asti kovalla yrityksellä hymysuin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Results:

1. Sergio Gardio
2. Jere Watson (closest to pin)
3. Ramu Singh

4. Kaj Choi
5. Jukka Armour (longest drive)
6. Tiger Kukkonen
7. Rory Mcilroy
8. Didier Scott
9. Keegan Kalaja



ISO KÄSI Didierille mainiona kisäisäntänä kunnostautumisesta. Majoitus oli vimpan päälle ja pysyit poissa voittotaisteluista kuten asiaan kuuluukin.

Huhut raffeissa ja out-paalujen lähellä kertovat, että ensi vuonna Tour Classic pelataan Kehä Vitosen varrella Hirvihaaran Country Clubilla Rookie Roryn kotikonnuilla.
Kauden päättävä Major - Susiraja Championships - pelataan Tahkolla 20.9-21.9.


perjantai 9. elokuuta 2013

Anger Management

K-15: Seuraava teksti sisältää avautumista, nuoret ja herkät golffarit älkää jatkako lukemista.

Parhaita ovat ne hetket, kun pallo lähtee ohjuksen tavoin ilmaa halkoen päätyen lyhyelle ruoholle. Asettelet mailan bägiin ja lähdet ylpeänä kävelemään kohti palloasi miettien kuinkahan monta sataa metriä lyönnillä oli mittaa. Seuraavalla lyönnillä lipulle. Vai pitäisikö ehkä ottaa pieni välilyönti, pelata varman päälle. No ei helvetissä, kyllä pitkä rauta lentää. Asetut pallolle, keskityt.. *Soketti* Voi VIT... Fooooooooore! ... Ja mailan paiskaus bägin sisään. SAATANA!!




Siinä vaiheessa, kun sama on toistunut jo useita kertoja päivän aikana, niin hetkessä unohtuu kaikki onnistumiset ja vituttaa. Vituttaa niin paljon, että tekee mieli katkoa mailoja, hakata maata, joskus jopa kieriä maassa ja itkeä. Kaksi ensimmäistä olen tehnyt, kolmannen tulette vielä joskus näkemään. Juuri epäonnistuneen golffarin pääkopan sisällä on herkkää kuivaa ruutia ja pelikaverin kommentit ja eleet (vaikka olisivatkin viattomia.. "Plumps! Taitaa olla vesiesteessä?") aiheuttavat pieniä räjähdyksiä aivoissa, jotka sitten lopulta purkautuvat raivona ulos. Voi K*RPÄ!!




Jos samaan lähtöön hyppää mukaan tuntematon sutija, on mielenkiintoista seurata missä vaiheessa tapahtuu ensimmäinen aito purkaus. Alussa esittäydytään, pistetään palloa liikkeelle ja pelataan väyliä eteenpäin. Muutamat lyönnit saattavat painua metsän sisään tai huonoille tonteille, mutta ne niellään ja käyttäydytään vielä rauhalliseen tapaan. Jossain vaiheessa kuitenkin juuri hetki sitten niin hyvähermoiselta vaikuttanut kaveri räjähtää vesiesteen reunalla PERKELE!.

Monella pelaajalla nimenomaan se hermojen kurissa pitäminen voisi tuoda sen kaivatun seuraavan kehitysaskeleen. Kiukuttelu sekoittaa pelin varmasti. Jos ryssit, niin sitten ryssit. Droppaa varapallo, keskity, hengitä, lyö rauhallisesti ja pelasta bogi. Olispa se niin helppoa.

Itselläni fiilikset menevät suunnilleen seuraavaa reittiä melkein joka kerta:
Innostus: kohta pääsee pelaamaan golffia, tänään elämäni paras kierros, je! 
Takaisin maanpinnalle: Eih.. avaus bunkkerissa, birdien voi unohtaa, toivottavasti tulee par.
Harmitus: Joo, surkea lyönti bunkkerista, huono chippi ja pari puttia, pitäis varmaan treenaa tota lähipelii..
Epätoivo: Mikä tässä ny on, rangella lähti ihan törkeen hyviä lyöntejä?!
Vitutus: SAATANA, tästä tuu hevonvittua, joojoo älä huutele siellä, mä osaan kyllä droppaa!
Synkkä tuska: Haluun kotiin, lopetan golffin, haluun kaljan.
Hyväksyminen (viim. taukokaljan jälkeen): Nooh, onks tää nyt niin vakavaa, pelataan vaan, score menetetty.

Ja loppuun pari paria ja iloinen mieli.

Mitä tästä voisi oppia? Ainakin sen, että mailojen katkominen tulee kalliiksi ja kalja auttaa kaikkeen. Suurien tunteiden laji.



Iloisia loppukesän kierroksia toivottaa,

Porojahdin Jykä

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Southern Masters kisaraportti

Huhheijaa. Olipahan taas reissu. Majorkomitea suuntasi vuosittaiselle Kotkan valloitusreissulle Kymen Golfiin Southern Masters turnauksen merkeissä. Pähkinänkuoressa reissu tarjosi taas kaiken mahdollisen; tiukan kilpailun, laatuvitsejä (jos joku kysyy kuka on Maija Mehiläisen isä niin oikea vastaus on Faija Mehiläinen), laidasta laitaan menevän tunneskaalan kierroksella, täydelliset kelit, sopivan määrän virvokkeita, kauniita maisemia, you name it.

Watsonin autokunnan matka starttasi perjantaina iltapäivällä isolta kirkolta täyteen ahdetulla pienellä tila-autolla suunnaten kohti Gotham Cityä. Autossa oli toinen toistaan kovempia pelimiehiä himokkaina taistelemaan Kultaisesta Takista. Gothamiin saavuttaessa Alkon pihalta löytyi toinen kisaisäntä Sergio Gardio, joka valvoi lain vaatimia virvokeostoksia. Pakollisen pysähdyksen jälkeen suuntasimme Mussaloon majoitukseen Jyrki "Keegan" Kalaja Productionsin ohjaaman, tuottaman ja editoiman "Heinola Open 2013 The Movien" ensi-iltaan, joka kokosi paikalle eteläisen suomen golfkerman. 27 minuuttia aivan järjettömän kultaista materiaalia, jota tulemme varmasti talven pimeinä iltoina kaiholla katsomaan. Pöröjahti Onlinestoreen tulee myyntiin DVD-versio kyseisestä leffasta vaatimattomaan 100€ hintaan. Tuotot ohjataan lyhentämättä mun ja Jyrkin golfoppitunteihin.

Itse kilpailuun. Ensimmäinen päivä tarjosi tuloksen tekemiseen varsin mainiot olosuhteet lämpötilan kohotessa 25-asteeseen tuulen ollessa olematon premiumkuntoisella kentällä. Itsellä pelit sujuivatkin ensimmäisten reikien höntyilyn jälkeen hyvin, joka riitti toiseen sijaan siirryttäessä sunnuntain ratkaisevaan kierrokseen.

Tilanne ensimmäisen päivän jälkeen:

1. Tiger Kukkonen
2. Jere Watson
3. Kaj Choi
4. Sergio Gardio
5. Lex Cabrera
6. Jukka Armour
7. Riku Mcilroy
8. Angel Oksanen
9. Keegan Kalaja

Sunnuntain kierrokselle lähestulkoon jokainen pelaaja paransi peliään, paitsi yllättäen allekirjoittanut suli aivan täysin. 18 lyöntiä enemmän kuin ensimmäisellä kierroksella (kyllä..) riitti loppuen lopulta harmilliseen viidenteen sijaan. Suoraan sanottuna aivan vitunmoinen pettymys, ensimmäinen majorvoitto saa vielä siis odottaa. Rangella lyönti kulki hyvin, ensimmäiselle griinille siirryttäessä kädet jäätyivät ja tuplaparit eivät jääneet yhteen kappaleeseen. Chippi ei kulkenut, putti ei kulkenut, loppurundista jopa avaukset olivat luokkaa hcp54. Ainoana lohtuna oli mainiona kisaisäntänä  jälleen kerran kunnostautuneen Sergio Gardion hankkimat "Southern Masters 2013" tekstillä painetut Titleistin pallot, jotka voitin parhaasta lyöntituloksesta pienemmän tasoituksen turvin. Voittajaksi takitettiin harvinaista Grand Slamia metsästävä Tiger Kukkonen. Pöröjahti onnittelee Tigeria huikeasta esityksestä.





Final results:

1.Tiger Kukkonen
2.Kaj Choi
3.Sergio Gardio
4. Lex Cabrera
5. Jere Watson
6. Jukka Armour
7. Riku Mcilroy
8. Keegan Kalaja
9. Angel Oksanen



Kiitos koko porukalle ikimuistoisesta reissusta! Seuraava Major "Pike Cape Open by Didier Scott Tour Classic" pelataan jo kolmen viikon kuluttua Keri Golfissa. Stay tuned matafakaas.

-Jere

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Sergion Southern Masters ennakko

Jumalan Terve!

Taas on se aika vuodesta, kun suomalaisten osuus Itä-Suomen populaatiosta ylittää hetkellisesti venäläisten osuuden, viina virtaa, puukko heiluu ja balalaikka soi. Ja nyt en puhu Talvisodasta enkä Virolahden pelimannipäivistä, vaan Islannin yksisarvisten kaltaisesta, tarunhohtoisesta, Southern Masters –golfkilpailusta, joka järjestetään Kotkassa, tuttavallisemmin, Gotham Cityssä. Kisapaikkana toimii muun muassa nuorten Euroopan mestaruuskilpailuja, sekä kansallisella tasolla jonkun sortin Suomen mestaruuskilpailuja isännöinyt Kymen Golf. Näiden vuosien mittaan järjestettyjen klubikisojen tuoma kokemus ja ammattitaito on palkittu Kymen Golfin saadessa isännöidä Southern Mastersia.

Kuten kollegastaan Heinola Openista, myös Southern Mastersista voidaan jo puhua legendasta, tarinasta, joka lyö vertoja Kalevalalle, saagasta, joka herättää monissa pakonomaista kauhua, toisissa suunnatonta kiimaa. Ensimmäiset viralliset Southern Masters kilpailut järjestettiin 2012. Myös Southern Mastersin (SM) tapauksessa, ensimmäinen vastoinkäyminen tapahtui jo ennen virallista kisaa yhden kilpalijan epämääräisen poissaoloilmoituksen seurauksena. Ikävistä uutisista huolimatta, on huomioitava, että vain voittajat muistetaan.

Kotka, tuo ahdasmielisten ahtaajien kaupunki puhkeaa kukkaan kesäaikaan parhaan pölytysajankohdan sattuessa heinäkuun viimeiselle viikolle. Sattumaa ei ole, että pelikaupunkina toimii Kotka, nimittäin molempia tekijöitä, Kotkaa ja golfia yhdistää sama tekijä; ”asioiden tai tavaroiden tunkeminen ahtaaseen tilaan.” (kuten ahtaajan työnkuva kertoo). Southern Mastersin mittakaavat ymmärtää parhaiten tarkastelemalla isoa kuvaa. Southern Mastersin kunniaksi Kotkan kaupunki järjestää vuosittain Kotkan Meri(veri)päivät, jotka ovat Suomen toiseksi suurin festivaalitapahtuma. Viikonlopun aikana golfista kiinnostuineiden turistien määrä voi ylittää jopa 200 000 henkeä. Tapahtumaa tulee tuttuun tapaan seuraamaan myös golfia harrastuksenaan pelaava Teemu Selänne, jonka huvipurren voi bongata vierasvenesatamasta. Kisat alkavat (normaalin Major –käytännön mukaisesti) jo torstaina avajaisparaatilla. Katsojat pääsevät nauttimaan viimeiseen asti viritetyistä ja loppuunasti hiotuista svingeistä, kuitenkin vasta lauantaina. Viimeiseenasti viritetyistä ja loppuunasti hiotuista kehoista katsojat pääsevät puolestaan nauttimaan ensimmäisen kilpailupäivän jälkeen.

Vuonna 2013 niinkuin jokaisena aikaisempanakin vuonna kilpailijat tavoittelevat voittoa, mutta ennenkaikkea, Keltaista Takkia (selvennettäköön, että kyseessä ei ole hipsterien suosiossa oleva sadetakki). Viime vuonna voittajana maaliin selviytyi allekirjoittanut vieden takin, palkintorahat ja naiset. Mestaruuden puolustaminen ei kuitenkaan tule olemaan helppoa, sillä tänä vuonna kilpakumppanien lukumäärä on lisääntynyt ja taso noussut, joka kertoo Southern Mastersin arvostuksesta ja kilpailijoiden motivaatiosta. Kilpakumppanit, nimiä mainitsematta, ovat rustanneet tuloskortteihin toinen toistaan kovempia tuloksia. Vaikeuksia ja kasetin hajoamisia tulee myös aiheuttamaan kentän haastavuus, sillä KG ei missään nimessä ole helpoin kenttä, griinien ollessa vuodesta toiseen kristallisessa kunnossa. Puttien on toimittava, mikäli kilpailija hamuaa nimensä Keltaiseen Takkiin.  

Niinkuin aikaisempina vuosina, myös tänä vuonna, ensimmäisen kisapäivän jälkeen pelaajat siirtyvät (”tuuril vaakkuun”) keskustan lähistöllä sijaisevalle paratiisisaarelle keskittymään seuraavan päivän ratkaisevaan kierrokseen. Sunnuntaina klo 13:00 starttaa toinen kilpailupäivä, jolloin näemme ketkä kilpailijoista ovat selvinneet pelipaikoille. Mikäli viime vuoden tapahtumat toistuvat, kisahurmoksen aiheuttama euforia saa osan pelaajista ylimieliseen tilaan pelaajien saapuessa kilpailupaikalle ilman instrumentteja.

Terveisin,

S. Gardio 

Jere ja Jyrki

Tässä nyt muutaman kymmenen postauksen jälkeen ajateltiin olevan kohdallaan pienet pelaajaesittelyt, jossa saatte vihdoin selville ketkä viheriöiden ritarit tätä blogia oikeen kirjottelevat. Kirjottajina ovat kaksi espoolaista kaverusta, joiden maaginen tarina alkoi kolmisen vuotta sitten joensuussa opiskellessaan kauppatieteitä samassa koulussa. Joensuun tyhjentyessä opiskelijoista vapun tienoilla vuonna 2011, jäljelle jäivät vain krapulaiset Jere ja Jyrki eli Pöröjahdin pojat. Ensimmäinen yhdistävä tekijä oli juuri golf ja ehkä vähän samanlainen näkemys siitä miten maailmaa pitäisi hallita. Siitä se sitten lähtikin. Kesä 2011 kierrettiin aktiivisesti paikallista Karelia Golfia, McDonaldsia ja paikallisia terasseja. Sama kuvio jatkui seuraavana kesänä Peuramaalla ja Teerenpelin yläkerrassa.

Nimi: Jere Lehtosaari
Ikä: 23

HCP: 12.1
Best score: 81 Peuramaa Porkkala
Vahvuudet kentällä: Lyöntipituus, pelirohkeus, mielikuvitus ja älyttömän kova polte lajiin.
Heikkoudet kentällä: Juontaa mahdollisesti juurensa edellämainituista. Pelikirjaan voisi ainakin pari sivua kirjotella järkevämmistä pelistrategioista, jotka ajoittain saattaisivat säästää parisen lyöntiä. Puttauspelko, joka on tosin onneksi jo paranemiseen päin uuden putterin oston myötä. Turha pohtiminen ja säätäminen, joka viestii ajoittain rankoista mentaalipuolen ongelmista...
Haaveet ja tavoitteet: Tuloksellisesti tämän kauden tavoitteena olisi harjata ainakin yksi Major (jos ajatus tyssäsi, katso päivitys Kausiennakko keväältä), painaa tasoitus siihen 12 pintaan ja rikkoa 80 lyönnin raja. Haaveissa siintää vakaampi peli ja suoremmat lyönnit, joiden siivittämänä mennään singeliksi ja voitetaan klubioluita.
Lempimailat: Titleist Vokey Wedge 64, ehdottomasti tämän hetken magein maila. Seivannut monta huonoa lähestymistä. Toisena tulee Taylor Maden Rescue TP9 19 loftilla ja stiffillä varrella, joka kirjoitushetkellä tosin kärsii aivan mielenvikaisista hookkiongelmista.




Nimi: Jyrki Kalaja
Ikä: 27

HCP: 30,0
Best score: 102 Peuramaa Vanha Peura
Vahvuudet kentällä: Lähes loputon usko omaan touhuun. Tupla R.
Heikkoudet kentällä: Ajoittainen holtittomuus. Jäätyminen tiiboksissa. Helppojen puttien missaaminen turhautuneena. Draiverin kanssa temppuilu. Lyhyt pinna. Liiallinen riskinotto. Griinien sahaaminen laidasta laitaan. Liian usein kyläilevät Cpt SyöksyHook ja Herra Soketti. Bunkkerit.
Haaveet ja tavoitteet: Tavoite ja kaukaiselta tuntuva haave on löytää yleinen pelivarmuus. Hyvää perusvarmaa koloa pitäisi oppia pelaamaan. Ja jos joskus saisi draiverin toimimaan..
Lempimaila: Kyllä se putteri tuntuu parhaimmalta kädessä.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Mailat myyntiin

Moro!

Voi vit**. Eilisen rundin jälkeen päätin nyt laittaa rakkaat mailani myyntiin ja ostaa niillä rahoilla tribaalihuppareita ja siirtyä kauas golfkentiltä. Hakusessa on myös Toyota Supra, koska äitin Peugeotilla ei pilluralli vaan onnistu. 81-krapulasta johtuen tulostaso painui eilisellä iltarundilla ihan holtittomaksi, joten eiköhän tämä laji ollut tässä. Masentaa. Syytän tulostason romahtamisesta neljän päivän Ilosaari Rockia ja viikon taukoa kolottamisesta. Mailat tuntuivat vierailta kuin naapurin lukot baari-illan jälkeen. Ei vaan voi käsittää miten niinkin lihasmuistiin työstetty liike voi tuntua kaukaiselta. Kroppa muodosti koko rundin ajan S-kirjaimen muotoisen fysiikan, jolloin tämä kaveri päättää aina astua esiin dramaattisin lopputuloksin:




Mailat ovat palvelleet mua silti mainiosti ja niihin on palanut pieni omaisuus, näistä saatte varmasti koko rahan edestä päänvaivaa tuleville kierroksille. Myynnissä myös pelioikeus Peuramaalle, tarjouksia voi laittaa rohkeasti tulemaan. Saatan vaihtaa sen myös golfpalloihin, joita eilisen rundin ansiosta faijalleni olen velkaa noin 920€ edestä.

Tässä kuva setistä:

  
Jos mietitte että paljon se score nyt sitten loppuen lopuksi oli, niin ratkaistaa tämä mysteeri:


Tarjouksia voi laittaa osoitteeseen mrswingcpthook@gmail.com

-Jere

Ps. Jos luulit oikeasti, että mielessäni kävi edes kerran ajatus mailojen myymisestä, olit aivan helvetin väärässä . Tänään Iso Range. Siellä ne ongelmat korjataan. Kohti uusia menestyksiä, siihen vain pitää uskoa.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Aamurundit

Muistan kuin eilisen sen kesän, jolloin duuneista ei ollut vielä tietoakaan, ja kierrettiin isän kanssa Gumbölen yhdeksän-reikäistä kenttää aamupäivisin. Katsellessani klo 10 kierrostaan lopettelevia sankareita, ajattelin että sehän on ihan hullun hommaa lähteä aamukuuden tienoilla pelaamaan, ei tämä niin kiva laji ole. Nykyään ajat ovat toisin.

Kaksivuorotyöstä kärsineenä aika kiertämiseen iltavuoroviikkoina on kortilla, jolloin ainoana vaihtoehtona ovat aamurundit. Aluksi vieroksuin ajatusta viideltä heräämisestä ja unenpöpperöisenä kentälle ajelemisesta. Poltteen kasvaessa muita vaihtoehtoja yksinkertaisesti ei ole.

Aamurundeissa on oma kuitenkin viehätyksensä. Kenttä on tyhjähkö, sutijoita vain kourallinen. Kentällä on hiljaista, kentänhoitokoneita lukuunottamatta. Aurinko ei porota liian kuumasti, jolloin neule päällä pelaaminen on suotavaa. Tekeminen on muutenkin rennompaa kuin iltapäivän kierroksilla, joiden scoraamista ja mahdollista kasetin hajoamista on koko aamupäivän töissä kerennyt ennakkoon jo pohtia. Aamukahvit autossa ja pari leipää bägiin - mainio resepti aikaisille aamuille kentällä.

Tänä aamuna tuli herättyä jo 4.45 (kyllä, aivan sairasta), koska Ullanlinnan Barbaari Rory piti hakea mukaan kierrokselle.

Tämän päivän score todisti aamurundien mahtavuuden, tosin pientä unisuutta taisi toisella väylällä vielä olla:

Bogi, Tuplapar, Birdie, Bogi, Par, Par, Par, Par, Par, Par, Par, Bogi, Bogi, Bogi, Birdie, Par, Bogi ja Bogi = 81 (new personal record) 

-Jere

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Rentous ja rauhallisuus

Tämän kesän tavoitteet olivat alle satasen kierros ja tasoituksen laskeminen alle 30. Kumpikaan ei ole vielä toteutunut, mutta eilen käytiin jo kolkuttelemassa portteja, kun pelasin elämäni parhaimman kierroksen (102 lyöntiä) Vanhalla Peuralla.

Kuten aina, kentälle jäi taas kasapäin lyöntejä, jotka olisi pitänyt pelata toisin tai putteja, jotka olisi pitänyt upottaa. On kuitenkin pitkästä aikaa hyvä fiilis asettua pallolle. Luottamus omaan lyöntiin kenties korkeammalla kuin koskaan, erityisesti pitkien rautojen kohdalla, jotka ovat aina tuottaneet hankaluuksia.

Jossain vaiheessa tätä kautta (ja varmaan edellisilläkin) oli ihan oikeasti hetkittäin semmoinen fiilis, että lopetan tähän, katkaisen mailat ja hautaan bägini. Suoraan sanottuna perseestä mennä neljäksi tunniksi hajoilemaan kentälle, kun lähes jokaisella väylällä kamelin selkä katkesi sokettiin tai syöksyhookkiin. Rangella hakatut nelinumeroinen määrä palloja ovat kuitenkin vihdoin alkaneet näkyä tuloksissa. Peli sujuu.

Yksi hyvä kikka, minkä kehitin eräällä pahasti hajoilleella kierroksella, oli pieni mantra mitä aloin kertailemaan ennen kuin astun pallolle: "Lyö rennosti, lyö rauhallisesti". Kaksi teesiä: Rentous ja Rauhallisuus. Tupla R. Tällä ajatuksella hellitän hieman grippiä, annan mailan tehdä työt ja pyrin lyömään rennon ja rauhallisen svingin. Ja se on auttanut.

Vielä on pitkä matka meidän porukassa noteerattaviin hyviin tuloksiin, mutta täältä tullaan. Harjoittelu palkitsee.



- Jykä

P.S. sen jälkeen kun Tupla R syntyi, olen laskenut tasoitusta -2,0. Saa käyttää!

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Aamu ja minä

Kännykkä vilkkuu ja soittaa melodiaa, jonka olet kuullut jo satoja kertoja aiemmin. On aamu ja kello on todella vähän. Tällä kertaa sängystä nouseminen ei kuitenkaan ole hidasta valumista ja torkuttamista, vaan reipas ponnistus ja iloinen askellus kohti kahvinkeitintä. Alkamassa ei ole työt, vaan aamukierros golfia.

Tällä kertaa pelit alkoivat klo 7.00. Lukuunottamatta laulavaa ruohonleikkuripojua, kentällä oli mukavan rauhallista...




Joo'o... Tarkoitus oli hehkutella aamuja ja aamukierroksia, mutta pakko kuitenki vaihtaa aihe mielenkiintoisempaan kohteeseen, eli itseeni! Mielenkiintoisia aikoja eletään.. Hieman suu virneessä kirjoitan tätä, mutta ehkä vihdoin alkaa lyönti löytymään! Ja nyt hymyilyttää vielä enemmän, kun tiedän, että aiheesta on jauhettu satoja kertoja ja hyvät lyönnit tuntuvat katoavan heti kun lyönneistään kehtaa hieman mainita eli toisin sanoen tämä kappale pitäisi tuhota välittömästi, jotta en kiroaisi koko juttua heti alkuunsa.

Toisaalta... paljon on harjoiteltu, enemmän kuin uskottekaan, ja jos lyönti alkaa löytymään (oikeasti) niin sitten sen (oikeasti) pitäisi myös näkyä myös tuloksissa. Ja se näkyy! Ihan oikeasti, hieman näkyy. Katotaan nyt. Seuraava kierros menee todennäköisesti penkin alle. Tai sitten ei. Tämmösiä ajatuksia meikäläisen päässä tällä kertaa.


- Jykä

torstai 20. kesäkuuta 2013

Heinola Open 13






Koko talven ja alkukauden innolla odotettu Heinola Open on jälleen saatu pakettiin, on spekuloinnin aika. Moottorimarssi Heinolaa kohti alkoi todella tahmeasti kun kaikki autokunnat jäivät pääkaupunkiseudulle jumiin pääteillä tapahtuneiden kolareiden vuoksi. Lahden moottoritien muuttuessa yllättäen kolmikaistaiseksi alkoi kuitenkin määränpäähän saapumiseen jälleen uskoa. Aikaa matkaan meni vaivaiset kolme tuntia, joka näkyi Alkon ja Cirymarketin kassakuitissa normaalia suurempana määränä "tölkkipantti 0,15"-sarakkeita. Alkuseremonioiden jälkeen hallitseva mestari Jukka Armour luovutti Kauniin ja Arvokkaan palkinnon odottamaan uutta mestaria:




Sääennuste lauantaille oli lupaillut koko viikon todella mätää säätä, joka onneksi päästiin toteamaan vääräksi heti ensimmäisestä väylästä lähtien. Koko rundin paistoi se kuuluisa Sonikka, joka nosti pelaajien tulostasoa Vierumäen Classicilla varsin helteisiksi. Omalta osalta lauantain pelit menivät todella ala-arvoisesti, syynä todennäköisesti kohtalaisen vaativissa oloissa onnistuminen El General Trenadoissa, ei kahta hyvää rundia putkeen olen kuullutkin sanottavan. Ensimmäisen päivän jälkeen Leaderboard näytti silti kohtalaisen tasaiselta suurimmalla osalla pelaajista, koska lyönti ei kovin monella (onneksi) löytänyt uriaan. Päivän törkeimmän helletuloksen scorasi alkukauden vaihtelevasti, mutta kehittyvästi pelannut Jykä, joka painoi väylälle nro 9. jo legendaksi muodostuneen, joka pelaajan painajaisen eli Ventin (kuuluisa korttipeli). Heinola Openin todellinen Cut-raja alkoi kuitenkin määräytyi vasta sunnuntaina aamuyöllä jättäen muutamalle pelaajalle jännitettävää aamupäivän kierrokseen.



Sunnuntain kierros sudittiin Vierumäen Cookella, jossa ainakin allekirjoittaneen silmä lepää. Oma peli alkoi löytää kuuluisat raiteet liian myöhään jolloin nousuun ei enää ollut aikaa. Tilannetta paheni pelien keskeyttäminen reiälle 12 liian kovan sateen vuoksi. Lyöntimäärä voittajasta jäi vaivaisen puolen tusinan päähän, jonka Danger Zonelle päästessäni kirin helposti.


Summa summarum, historia toisti itseään ja Heinola Open tuotti uuden mestarin, Tiger Kukkosen! Ansaittu voitto Hermannin Barbaarille, joka koputteli ovea jo muutamissa viime kauden Majoreissa. Longest Drive sekä Closest to Pin -palkinnot menivät odotetusti minulle.

Pöröjahdin pojat onnittelee uutta mestaria!



Koostevideo ilmestyy ennen seuraavaa Majoria (Southern Masters), joka pelataan 27.-28.7 Kymen Golfissa.



-Jere

torstai 13. kesäkuuta 2013

Sateenkaaria, salamoita ja kolme pöröä



SWE
Lähdettiin eilen Jyrkin kanssa El General Trenadoille (kenraaliharjoitus) Peuramaan Porkkalaan katsastamaan kisakunto viikonloppuna koittavaa kauden ensimmäistä Majoria varten. Jos kierroksesta haluaa antaa positiivisen kuvan sanon "tein enemmän pöröjä ku koskaan ja Jyrki rikkoi oman ennätyksensä viidellä lyönnillä", mutta koko totuushan ei ole ihan tässä...

Golfin pelaaminen sateessa on taitolaji, se tuli taas huomattua eilen kantapään kautta. Ideaaliolosuhteissa toimivat kikat sai eilen unohtaa kun vettä tuli kierroksen aikana noin 90cm ja ajoittain pelkäsin hukkuvani. Ukkonenkin keskeytti kierroksen toviksi kolmannelle väylälle. Pitkä kierros oli taattu. Märällä kentällä pelaaminen vaatii omanlaista keskittymistä ja lyönnin muokkaamista. Itse kun tykkään lyödä aikamoista divottia niin eilisillä divoteilla olisi laittanut siirtonurmen pienen rivitalon takapihalle. Olisi varmaan pitänyt kerätä nurmet mukaan ja ihan huvikseen kokeilla. Vaikka olosuhteet olivat todella kosteat ja haastavat niin pelillisiä oivalluksia koettiin puolin ja toisin. Lyhykäisyydessään luottamus omaan peliin on tällä hetkellä Huipussa ja Heinola Openiin Pöröjahdin pojat lähtevät Täysillä. Kirjoitushetkellä tiiaukseen on tasan 50 pitkää tuntia.

-Jere

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Virvik Golf

Vaikka kaikki varmasti jo odottavat hanskakäsi täristen tulevana viikonloppuna pelattavaa Heinola Openia, niin otetaan kuiteki pieni vilkaisu menneeseen. Lähdin sunnuntaina Tigerin kanssa Porvooseen tsekkaamaan Virvik Golfin.

Kentälle pääsee mukavasti ja melko nopeasti seiska-tietä pitkin ja loppumatka kurvaillaan pikkutietä hieman syvemmälle metsään. Pitäkää silmät auki tieviittojen kohdalla, meidän autossa ainakin hekoteltiin molempiin suuntiin mentäessä Hissunkissuntielle (Hyssvägen på svenska). Klubitalon alue oli mukavan maatilamainen ja kotoisa. Sana idyllinen kuvaa aluetta varmasti parhaiten (kuten heidän kotisivuillaan tehdäänkin).

Itse kenttä oli melko haastava kaltaiselleni joka suuntaan huitojalle, mutta paikotellen melko lyhyet väylät palkitsivat hyvät lyönnit. Mikään väylä ei jättänyt tylsää jälkimakua, vaan tuntui, että kaikissa oli sitä jotain. Totta kai vaikutti myös se, että pelasin kenttää ensimmäistä kertaa. Oli hyvää sattumaa, että aurinko lämmitti kyseisenä sunnuntaina juuri sopivasti ja että pilvetkin näyttivät harvinaisen kauniilta. Hyvä sattuma meille, mutta myös Virvikille, koska haluamme ehdottomasti pelata kentän vielä uudestaan.










-Pöröjahdin Jykä

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Lekan Heinola Open ennakko





Citymarket, Tähtisilta ja Lusin suora.  Siinä asiat jotka ensimmäisenä nousevat moottoritietä Pohjoiseen köröttelevien tuhansien ja taas tuhansien mökkiläisten huulille kysyttäessä mielikuvia Heinolasta. Pienennettäessä otantaa, tarkalleen ottaen rajaten se kymmeneen nuorukaiseen, saadaan Heinolaan liittyvistä assosiaatioista hieman erilaisia tuloksia.  Listalle nousevat niin Jyrä, Vierumäki kuin levottomat helteet, venejatkoja ja kuntopyörää unohtamatta.



Edellä esitetyn listan yhdistävänä nimittäjänä kuvankauniin Heinolan lisäksi on The Heinola Open. Muistellessa tätä kauden ensimmäisenä Majorina asemansa vakiinnuttanutta jaloa kilpaa, on historian havina lähes käsin kosketeltavissa. Ensimmäinen Heinola Open pelattiin vuonna 2011 ja silloin kentällä kiertäneellä kolmikolla ei ollut aavistustakaan siitä, että minkälaiset mittasuhteet kilpailu tulevaisuudessa saavuttaisi ja millainen glamouri seuraavina vuosina kilpailua ympäröisi.  Legenda oli syntynyt.

Perinteikkäin – siis jo vuosia pelattu Heinola Open kerää taas ensi viikonloppuna tuttuun tapaansa rahalistan kärkinimet taistelemaan Heinolan herruudesta ja tarjoaa viiltävän poikkileikkauksen osaan ottajien alkukauden pelikunnosta. Taistelutantereina toimivat tuttuun tapaan Vierumäen layoutiltaan toisistaan huomattavasti poikkeavat kentät Classic ja Cooke. Ennen lauantaina pelattavaa ensimmäistä kierrosta kohtaavat kilpailijat kuitenkin useita haasteita ja houkutuksia Heinolan yössä, vain vahvimpien selvitessä perjantai-illan cutista tiiboksiin.

Osallistujalista on ikävistä poisjäänneistä huolimatta hieman viimevuosia pidempi ja pelitaidollisesti varmasti värikkäämpi muutaman keltanokan tullessa kokeilemaan siipiään.

Vaikka kilpailu kokoaakin yhteen rahalistan kärkinimet, eivät pelitaidot ole kaikilla samalla tasolla espoolaisten noustessa listalle ainoastaan perintörahojensa turvin. Näin ollen voittaja ratkaistaan kahden kierroksen yhteistuloksen pohjalta tasoituksellisen lyöntipelin säännöin, jossa painoarvoa annetaan kuitenkin taidokkaalle pelaamiselle puolittamalla osallistujien saama slope.

Mikäli historia toistaa itseään, kruunataan sunnuntaina The Heinola Openin voittajaksi taas uusi kasvo ja ”kannun” kylkeen kirjataan taas toinen vähiten huonosti pelannut pelaaja. Luvassa on siis varmasti mieleenpainuva viikonloppu jossa onnistumiset eivät rajoitu ainoastaan kentille ja muisteltavaa talven pimeinä iltoina taas riittää.

”Kebabrullaa, täält taas tullaa!” (TK)

Kisaterveisin,

Kisa-isäntä Leka